Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulonta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. tammikuuta 2014

Majapuun apilapalloa ja omenapuun kukkia


Huomenna alkaa uusi kiva koulutus. Erikoistun kankaiden värjäämiseen, villan huovutukseen ja kutomiseen.


Viime tippaan pähkäilin, ommellako ensimmäisen koulupäivän kunniaksi jotain uutta päälle pantavaa. 


Iltapäivällä siivosin kangaskasoja ja löysin oikein sopivat tunikakankaat. Iski sitten inspis ja ensimmäiseksi syntyi tunika Majapuun apilapalloneuloksesta mustana. 


Samalla kaavalla syntyi mukavasti erilainen lopputulos niputtamalla helma kumpparilla.





Näillä on mukava aloittaa uusi vaihe elämässä. 

Ai niin. Viime postauksessa ihmettelin ruttuisia kirjoneuleharjoitusten tuloksiani. 

Ne on nyt purettu ja fb:n ihania lapasia -ryhmästä on saatu hyviä vinkkejä. Kolmannet versiot eivät edelleenkään ole täydelliset, mutta selvästi alkaa käsiala siistiytyä ja vauhti parantua.


Kuvion oli tarkoitus jäljitellä piipadoo-blogistien piparireunaa, mutta tällaista siitä nyt tuli.


Lanka on Novitan bambua, pesua pelkäämätöntä ja todella pehmeää. Mutta neljännet jo puikoilla olevat lapaset syntyvät villasta. Katsotaan mitä niistä tulee.



perjantai 3. tammikuuta 2014

Kirjoneuletta - apua kaivataan!


Minä kuten varmasti moni muukin ihastelen piipaadoo-blogistien neulomuksia. Tahtoo myös oppia kirjoneuletta!


Vasemmalla on ihan ensimmäinen versio. Hämmennyksen aiheita moniaisia, kuten: miten kuljettaa lankoja mukana, tehdäkö kämmenpuolellekin kuviota vai mennäkö ihan raidalla? Minkä kumman takia kuviorivin alku- ja loppukohta on aivan hirveän näköistä?

Oikealla on versio numero kaksi - vähän siistimpi jo.


Mutta tosiaan: miksi tuohon rivien ja kuvion väliin jäävään kohtaan tulee tuollaista kauheaa möykkyä? Neuvokaa vapaasti!


Nurja puoli.

Kiepautan mukana seuraavan langan joka neljännen silmukan jälkeen käytettävän langan ympäri, jottei langanjuoksuista tulisi liian pitkiä.

Vai miten kirjoneuleessa kuljetetaan odottavaa lankaväriä? Neuvokaa neuvotonta.

Ja jos elämä ei riittävästi hankaloidu uusia oppeja hankkimalla, kannattaa tehdä jotain sukulaisille. Minäkin hellänä hetkenä halusi sisustaa äitini vessaa uudella matolla (periaate nro 1: älä koskaa sisusta toisen kotia). No tulihan siitä matosta sitten liian pieni (muistatteko tätä: 


Nappasin maton kainalooni ja suurensin sitä. 

Olin jo täysin kyllästynyt valkoiseen lankaan ja valkoiseen kuteeseen ja ajatettelin piristää mattoa raidoilla:


Tämä on varmaankin versio kolme. On hankalaa saada tasaista mattoa yhdistämällä erittäin venyvää ja täysin venymätöntä kudetta. Purkua ja virkkausta. Purkua ja virkkausta. Jo kynnykseltä tulee kommentti: "minkä herran tähden olet virkannut ruskeaa raitaa vaaleansiniseen vessaan tulevaan mattoon!" No mä luulin että....

Sääntö numero kaksi: älä luule vaan kysy. Ja mieluummin ennen kuin käytät tunteja ja tunteja vääriin väreihin.

Onneksi matto sentään hyväksyttiin ja on nyt lattialla. Työlistalle on kuitenkin ilmaantunut vielä "jotain", joka yhdistää vaaleansinisen, valkoisen ja tummanruskean... Ehkä pyyhkeitä?

Ja entä ne lahjapussukat? Minä kun luulin että aikoinani ompelema pussukka olisi huono (sen ompelu jälki nimittäin).

Katso sääntö numero kaksi: älä luule vaan kysy.

Ompelin taas hellämielisenä äiteelleni uuden, ehomman, siistimmän ja ennen kaikkea isomman pussukan. Muistatteko tätä: 


Ja kauhia huuto taas: ei hän halua noin suurta pussukkaa, se entinen on juuri sopivan kokoinen! Ja eikun ompelemaan. Tein monta eri kokoa ja yksi niistä on nyttemmin hyväksytty. Mutta vain varalle. Se vanhin kötöstys pestiin kuin uudeksi ja siitä pidetään eniten. 



Niin, tuo keskimmäinen pussukka syntyi, koska luulin tyttöseni tarvitsevan uusiin verhoisinsa mätsäävän pussukan. Ja sääntö numero kaksi: "Älä luule vaan kysy. Ja mieluummin ennen kuin toimit."

No, nyt on meinaan pussukoita.



torstai 29. maaliskuuta 2012

uuden elämän ensimmäinen päivä


Tofutsies-lanka vie minun ajankäyttöni retuperälle. On sitä niin kiva neuloa. Ihan ohukainen pipo testattiin päivänä aurinkoisena. Alkumatkasta piti vielä vetää palelevat sormet kämmeköiden sisälle lämpiämään. Loppumatkasta oli ihana tuulettaa lämmenneitä käsiään ja tuuli kävi juuri sopivasti läpi pipon. Hyvää kevät lankaa!


Pipojen neulomisen ohessa ovat lapset kasvaneet ja tulevaisuutta pähkäilty.


Kymmenen vuotta kotiäitinä on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kysyä kerran jos toisenkin, jotta mikä minusta tulee isona.

Soitin sitten oikein puhelunkin ja kysyin tätä samaa: Alanko pikkuhiljaa hakeutua työkkäriin vai harkitsisinko yrittäjyyttä?

Ilmeisesti työkkärin jonossa on riittävästi porukkaa ja minut ohjattiin saman tien Potkuriin. Potkurissa mm. yrittäjyyttä harkitsevat ja sille tielle jo päätyneet saavat ilmaista neuvontaa.

Jo ennen treffejä piti laatia liikeidea. Liikeidean ideana on yksinkertaisimmillaan vastata kysymyksiin: mitä, kenelle, miten ja miksi?

No heleppoa.

Mitä? Jotain kivaa ja helppoa. Pipoja.
Kenelle? Kaikille kivoille ihmisille - tyylitajuisille.
Miksi? Yrittäminen olisi kivaa - saisi ostella kankaita ja lankoja työkseen.
Miten? Vaikka sieltä upouuden vaaleanpunaisen mansardikattoisen omakotitalon kivijalkapuodista.

Näin.

Ensin keskusteltiin siitä, mitä aikoisin tehdä. Ajattelin ommella jotakin helppoa ja nättiä ja myydä sitä. Vaikka pipoja. Heiluttelen liikeideaani.

Hienoa todetaan. Voitte sitten unohtaa esim. starttirahan. Finnveran luokituksen mukaan tämä rättibisness on kuulemma toiseksi kannattamattomin. Muistiinpano: Hyvä alku. Ei vimppa!

Sitten keskusteltiin osaamisesta. Tällä käsityöalalla, niin kuin millä tahansa alalla ammattitaitoa ei käy ohittaminen Muistiinpano: En taida myydä omia tekeleitäni. Ehkä sittenkin jonkun osaavamman.


Sitten keskusteltiin kustannuksista. Tällä käsityöalalla kuulemma meidänkin seudulla on valtavasti erittäin osaavaa porukkaa. Ottavat kuulemma liian vähän hintaa. Muistiinpano: Pyydä tuplasti sen mitä muut. Joten kannattaa alottaa varovaisesti ja kevyellä kustannusrakenteella. Muistiinpano: Unohdetaan omakotitalo. Varasto käy ihan hyvin.

Siinä vaiheessa olin lysähtänyt jo aika syvälle tuoliini ja näin jo silmissäni työkkärin jonot. Yllätykseni oli suuri, kun hyväntuulinen neuvoja puristi reippaasti kättäni ja sanoi: "Mutta juuri Sinä voit onnistua! Perustetaanko yritys heti?"

No perustettiin. Kustannuspuolella on ensimmäiset merkinnät: miinus 75 euroa yrityksen rekisteröiminen. Toinen mokoma .fi.-päätteen varaamisesta ja webbihotellin paikasta. Onneksi olkoon minä - Nappisauman upouusi yrittäjä!




keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Michas Stoffecke - punaista kalastajapojulle


Ompeluseura pidettiin ja tässä on kahden päivän ja usean tunnin ompelusaavutuksista puolet.

Juttuseura, vauvelit, herkut, kankaat, kestovaipat, muiden ompelukoneiden ihmettely (mm. Pfaffin ambition) sekä ylipäätään seura ottivat ajasta oman osuutensa.


Michas Stoffecke ja punainen kalakangas käsittelyssä - ensimmäiseksi raglanhihainen t-paita, pohjana Ottobren night owl -kaava, Minä en ole mikään hääppönen aplikoija, siksi kangas on tämän paidan juttu.




En tiedä mitä odotin kotiin tuloltani. En ainakaan sitä mikä minua odotti: Kaksi isää, yhteensä kuusi lasta iältään kahdesta yhdeksään, pulkkamäkeä, spaghetti bolognesea, mansikkapirtelöä, vaipanvaihtoa yms. yms. Meillä oli bisnekset täysin hallussa.

Mitenkähän kauan nuo isukit ilman minua pärjäisivätkään... Hmm...


Mutta tämän yhdenkin ompeluseuran fiilikset kantavat arjessa pitkään. Ei liene ihan itsestään selvyys, että löytää näin aikuisella iällä yhtäkkiä hyvin samanhenkisiä ja samoista asioista innostuneita ihmisiä. Eipä tämä ompeluelämänäkin tunnettu fb-yhteisö eläkään pelkästään virtuaalimaailmassa enää.


Toivottavasti postaustahtini nyt vähitellen taas kiihtyy ja saan minua vaivanneen virheidenteko-pöpön talttumaan. Vielä joku päivä kirjoitan sen lupaamani kirjan: Tuhat ja yksi ompelijan virhettä - lähdeteos

Sitä suurempi kiitos kärsivällisille mukana roikkujille ja toivoa paremmasta myös jokuselle uudelle kasvolle!

ps. Villasukkapostaukseeni liittyen, löysin suomennoksen raaka-aineelle chitin eli kyseessä on suomeksi kitiini, rapujen ja katkarapujen kuoresta saatava kuitu.

Jag har varit mycket lat med att blogga - jag lovar att det ska ändras! Jag har sytt t-skortan och använt tyg av Michas Stoffecke. Vi har också samlats med ett par sygalningar här i Åbo-trakten. Det blev mycket pratandet, ätandet, det hände ett par tygbyte och tygblöjabyten också... Och litet pratandet till.

Jag var mycket överraskad när jag åkte hem: Det fanns två pappår, sju barn, spaghetti bålognese och alting var hel okej. Menar det att jag kan värkligen ta ledigt då och då... Det är ju tygbytepartyt på kommandet...

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Neulon ja pohdin jotta...


Olipa kerran ritari, joka istui hajareisin ratsunsa päällä. Yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi toinen ritari peitsi tanassa. Tämä ritari tuikkasi peitsensä ensimmäinen jalkojen väliin, lassosi ritari paran ja pudotti hänet ratsultaan.

Tämä on yksi tapa kertoa neulomaan opettelevalle, että lanka tuodaan vasemmalla puikolla olevan silmukan läpi, tehdään langankierto ja pudotetaan silmukka puikolta. 


Neuloin tummansinisten villasukkien kaveriksi oikein pitkävartiset lapaset. Nyt saa hihansuu nousta, kyllä vartta riittää. Yritin myös opetella kirjomaan neulontatöitä jäljittelemällä silmukkaa. Minun silmukkani vain vanhasta tottumuksesta vääntyivät ristipistoiksi. Joten menköön.


Olen tässä neuloessa tuumaillut. On lienee aika hyväksyä se tosiasia, että nykyinen saumurini ja minä emme tule toimeen.

On aika kilauttaa kaverille: "Kummonen se sun saumuris on oikke ollutkaan?" "Ei se mikkään huono ol ollu." Kyselin myös rahoitusosastolta ja sain vihreää valoa. Siispä tilaus vetämään Karnaluksiin Viroon. Tästä lisää myöhemmin kun on kokemusta ja näkemystä enemmän.

Minä en varsinaisesti laihduta joulun jälkeen. Mutta reippaat happihyppelyt ja ajoittainen salaattitankkaus ei tee pahaa kenellekään.

Jos siinä kävellessä osuu kohdalle kirpputori, niin voihan sielläkin piipahtaa. Tässä hauska sadehattu, suloinen trikoopaita, farkut ja pienenä pilkahduksena neidin hienot hopeiset ballerinat.

Laittelen muuten facebookin kangashamsterit ryhmään sellaisia tilkun ja kangaspalan välimuotoja, yleensä noin metrin korkeita mutta kaposia. Katsele, jos jotain osuu kohdille. Ikävä, että täytyy polkevaa Kustiakin pitää palkoilla, noissa pikku summissa se jo näkyy.


tiistai 27. joulukuuta 2011

Sukan kudontaa - onnistuiko neulottu joulutähti?


 Välillä sitä rauhoittui



Välillä hermostui



Jotain syntyi itseltä


Jotain toiset ehtivät paremmin



Joulu on vietetty. Osasin tehdä ja olla tekemättä juuri sopivasti - minulle sopivasti.

Laatikot ja taatelikaakut, piparkakkutaikinat ja rosollit, kalat ja kinkut - ne eivät syntyneet näytille eivätkä kehuttaviksi. Ne syntyivät halusta oppia, sekoitella ja tunnelmoida, tuoksutella, elää perinnettä, siirtää sitä lapsille, luoda muistoja.

Kiitollisena jokaisesta hetkestä jolloin jaksoi ja sai olla mukana. Kiitollisena jokaisesta väsyneestä illasta, jolloin osasi pysähtyä ja olla vaan. Kiitollisena että saa kuulua ja saa ottaa syliin.

Etenen luottavaisena uuteen vuoteen -
elämä kantaa sittenkin.


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Miten palmikko neulotaan - Att sticka en fläta


Yksinkertainen palmikko

tarvitaan yksi apupuikko
siirrä kaksi silmukkaa apupuikolle
pudota apupuikko neuloksen taakse odottamaan
neulo kolmas ja neljäs silmukka oikein
neulo sitten apupuikon silmukat oikein

Palmikkokierros kannattaa merkitä vaikka langanpätkällä.
Neuloin palmikkokerroksen jälkeen neljä kierrosta ja toistin sitten palmikkokerroksen.

Neulon yleensä nurjia silmukoita palmikon ympärille, näin palmikko nousee mukavasti esiin. 

Varmasti näitä ohjeita on myös Youtube väärällään.

Kuvan pipon neuloin Novitan Kelo langasta värillä 228.

Jag övade sticka en fläta. Tyvärr är det för svårt att översätta i svenska. Men det finns säkert många bra exemplar i Youtube.


Ja tämän talven kanervien väri näyttäisi meillä olevan vaihteeksi valkoinen. Lisäsin juureen hieman muovista murattiköynnöstä ja muovisia marjanoksia Plantagenista. 

Tämä kori meni tuliaisiksi kylläkin.



Ja Tikbumsan järkkäämä tarjous Royaliin - kävinhän siellä sitten minäkin...

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Meno-paluu-pipot




Kävin sukulaisissa.

Menomatkalla Suuri Käsityö -lehden ohjeen ainaoikeinpipo
Lanka Novita Crystal 
Puikot nro 10



Paluumatkalla oma sävellys tyyliin 7 pienen kääpiön myssy
Lanka Novita Softy
Puikot samat nro 10 (liian paksut)


Yritän etsiä jostakin turkistupsuja. Ei kai mistään neulontalangasta saa yhtä keveitä tupsuja aikaan?