Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kirjoneuletta - apua kaivataan!


Minä kuten varmasti moni muukin ihastelen piipaadoo-blogistien neulomuksia. Tahtoo myös oppia kirjoneuletta!


Vasemmalla on ihan ensimmäinen versio. Hämmennyksen aiheita moniaisia, kuten: miten kuljettaa lankoja mukana, tehdäkö kämmenpuolellekin kuviota vai mennäkö ihan raidalla? Minkä kumman takia kuviorivin alku- ja loppukohta on aivan hirveän näköistä?

Oikealla on versio numero kaksi - vähän siistimpi jo.


Mutta tosiaan: miksi tuohon rivien ja kuvion väliin jäävään kohtaan tulee tuollaista kauheaa möykkyä? Neuvokaa vapaasti!


Nurja puoli.

Kiepautan mukana seuraavan langan joka neljännen silmukan jälkeen käytettävän langan ympäri, jottei langanjuoksuista tulisi liian pitkiä.

Vai miten kirjoneuleessa kuljetetaan odottavaa lankaväriä? Neuvokaa neuvotonta.

Ja jos elämä ei riittävästi hankaloidu uusia oppeja hankkimalla, kannattaa tehdä jotain sukulaisille. Minäkin hellänä hetkenä halusi sisustaa äitini vessaa uudella matolla (periaate nro 1: älä koskaa sisusta toisen kotia). No tulihan siitä matosta sitten liian pieni (muistatteko tätä: 


Nappasin maton kainalooni ja suurensin sitä. 

Olin jo täysin kyllästynyt valkoiseen lankaan ja valkoiseen kuteeseen ja ajatettelin piristää mattoa raidoilla:


Tämä on varmaankin versio kolme. On hankalaa saada tasaista mattoa yhdistämällä erittäin venyvää ja täysin venymätöntä kudetta. Purkua ja virkkausta. Purkua ja virkkausta. Jo kynnykseltä tulee kommentti: "minkä herran tähden olet virkannut ruskeaa raitaa vaaleansiniseen vessaan tulevaan mattoon!" No mä luulin että....

Sääntö numero kaksi: älä luule vaan kysy. Ja mieluummin ennen kuin käytät tunteja ja tunteja vääriin väreihin.

Onneksi matto sentään hyväksyttiin ja on nyt lattialla. Työlistalle on kuitenkin ilmaantunut vielä "jotain", joka yhdistää vaaleansinisen, valkoisen ja tummanruskean... Ehkä pyyhkeitä?

Ja entä ne lahjapussukat? Minä kun luulin että aikoinani ompelema pussukka olisi huono (sen ompelu jälki nimittäin).

Katso sääntö numero kaksi: älä luule vaan kysy.

Ompelin taas hellämielisenä äiteelleni uuden, ehomman, siistimmän ja ennen kaikkea isomman pussukan. Muistatteko tätä: 


Ja kauhia huuto taas: ei hän halua noin suurta pussukkaa, se entinen on juuri sopivan kokoinen! Ja eikun ompelemaan. Tein monta eri kokoa ja yksi niistä on nyttemmin hyväksytty. Mutta vain varalle. Se vanhin kötöstys pestiin kuin uudeksi ja siitä pidetään eniten. 



Niin, tuo keskimmäinen pussukka syntyi, koska luulin tyttöseni tarvitsevan uusiin verhoisinsa mätsäävän pussukan. Ja sääntö numero kaksi: "Älä luule vaan kysy. Ja mieluummin ennen kuin toimit."

No, nyt on meinaan pussukoita.



perjantai 6. joulukuuta 2013

Jouluverhot omista kangaskätköistä





Tänään halusin vaihtaa Ikean vihreämustavalkoiset arkiverhot jouluisempiin. 

Haastetta kankaan valinnalle toi maalausinnostukseni hedelmänä, tai pitäisikö sanoa versona, vihreäksi maalaamani keittiön seinä - joulunpunaista voisi helposti tulla liikaa vastaväristä seinää vasten.


Kangashamsteri kun olen, päätin ennen ostoksille lähtöä kaivella ensin omat kätköni. Olin aidosti ilahtunut löytäessäni piiloistani Vallilan pöytäliinan, kaimani suunnitteleman vieläpä. Hei paljonko ihmisellä on kankaita, jos ei edes muista niitä kaikkia?

Joka tapauksessa, katsoin kankaan sävyjen sopivan passelisti vihreyteen ja tuovan mukavasti myös punaista. Pöytäliinaa sattui olemaan juuri sopivasti leikeltäväksi pitkulaiseen ikkunaan kapaksi.



Avoimessa keittiö-olohuone -ratkaisussa pitää säilytyksen toimia, muutoin homma karkaa käsistä, hyllyistä nyt puhumattakaan.


En jaksa tehdä asioista liian monimutkaisia - langat laatikoihin mars!


Valoja virittelin heti kuun vaihteessa. Onneksi ne ovat IP44-hyväksyttyjä ja ulkokäyttöön sopivia, rannikon vesisateessa sähkövalojen virittäminen voisi olla kohtalokasta. I'm dreaming of a white Christmas...


En todellakaan ole mikään pesänrakentaja ja tunnelman luoja. Lyhdytkin meillä seisovat rivissä. 


Rusinoita ja pähkinöitä - rivissä ja purkeissa


Pesuainetölkki?

No intoilen täällä joulusiivouksen hitaasta edistymisestä ja halusin näyttää näitä Ikean hauskoja pyykkäysaiheisia tarroja. Hyödynsin niitä heti kaatamalla pesuaineet rumasta pahvipöntöstä myöskin Ikeasta löytyvään isoon kannalliseen lasipurkkiin ja tarrat kylkeen. Meillä lapset ovat jo niin isoja että näin voin pesuaineita jo esillä pitää. Sen sijaan oma äitini täytyy pitää kurissa, ettei lettuihin tupsahda uutta aromia. Niin kuin sekin kerta, kun äitini suojasi lapseni auringolta itsestään ruskettavalla voiteella. Aika pilkullisia veijareita. Tai se kun harjasi hampaat kosteusvoiteella. Olin vielä evästänyt, että harjaa vaan reippaasti vastalauseista huolimatta. Voi lapsukaisia, mahtoi olla makuelämys.

Mutta oikeasti, etenkin eron jälkeen äidin apu on ollut korvaamatonta - Kiitos!

Tällaisia pieniä jouluisia fiksauksia tällä kertaa. Nyt istahdan katsomaan Suomen itsenäisyyspäivän ohjelmatarjontaa lämpimän glögin ja virkkuun kera. Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinullekin lukija.









maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ei jaksa murjottaa!


Kuule - ei jaksa murjottaa!
 Kangasvaihtareilta kukkia ja niistä harjoitushauvaa (oikea Paa piin mäyris on ostettu mustana ja se on menossa lahjaksi piakkoin)

Ja sit shoppaillaan vähän:


Nanson trikoota - toi vihree on aika kiva


Sotkut piiloon Leenaelinan pömpeleihin - jos vaikka vihreän...


Ääh - vetästään samantien koko keittiö!


Ja uutta verhoo kans - jo helpotti pipon kiristys!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Suoraa ja sik sakkia - Lätt som än plätt!


Askartelutarvikenyyttärien hengessä, viisi naista, neljä pikkuista ja yksi koira, kerrankin ajoissa nauttien joulun askarteluista ennen muita joulukiireitä. Tuloksena jokunen joulukortti, useita pakettikortteja ja tilkkutyön aihio sekä paljon hyvää mieltä.

Kiitos ja anteeksi emännälle!

Säntäsin ovesta pallero vanavedessä, hain ehkä turhankin omatoimisesti ompelukoneen ja surrasin lähes maanisesti valmiiksi leikkaamani tilkut kokoon. Kun työ oli vanua vaille valmis, maltoin pysähtyä sienipiirakan, glögin ja suklaakrokanttien ääreen. Havahduin siihen tosiasiaan, että muut vieraat pienokaisineen olivat jo lähteneet yhtä koiran "äitiä" lukuun ottamatta. Ja minä selittelemään: kas kun en ole ehtinyt ompelemaan, ja oli pakko saada vihdoin ommella, ja kiitos muuten kutsusta...


Työn ohje on uusimmassa Taika-lehdessä. Älkää pelästykö levotonta taittoa. Kyllä niitä ideoita siellä on.



Kaikki kankaat Tmi Va-Ritista lukuunottamatta patjaraitaa, jonka ostin Jättirätistä. Metrihinnat 6 - 9 e/m ja ainakin Va-Ritissa mittoihin sisältyy reilu kutistumisvara.



Luulin tehneeni luovankin löydön tuossa ruskeataustaisessa kankaassa. Näin siinä piparien ruskeaa ja lumisadetta. Yllätys yllätys, kun katsoin kotona Taika-lehden ohjetta... Kas, mikäs kangas se siellä...

Ja tuossa valkotaustaisessa kankaassa näin viitteitä polvekenauhaan ja käsin harsintaan.

Muut punertavat kankaat yrittävät yhdistyä kotimme kirjaviin lattialaattoihin ja kuitenkin jouluunkin.

Itse työ on helppo. Suorakaiteet ja kattokolmio ommeltiin nurjalta suoralla tikillä ja huoliteltiin päältä sik sakilla. Valmis talo ommeltiin takakankaaseen suoralla ja lopuksi sisään pujotettiin vanua.


Tässä on todellinen "nyt ompelukone haltuun" -työ. Helppo!

Fem kvinnor, fyra barn och en hund samlades och julpysslade litet. Här ser ni resultatet. Tygerna är bomul och dom kostade ungefär 6 till 9 euro/meter.

lauantai 6. elokuuta 2011

Virkattu matto ja matonkuteiden teko


Olen säästänyt kauan suloista puuvillasatiinista pussilakanaa. Mitä siitä tekisi - kenties Ruususen mekon pikku pallerolle?


Lisäksi harmitti valtava kasa kirpparilla myymättä jääneitä vaatteita. Oikeastaan ainoat myydyt olivat TSI-kestoni ja ompelemani Ikasyrin ja Sampsukan kuviotrikoovaatteet. Mitä tehdä tällä kaikella turhalla tekstiilillä? Roskiinko?


Kokeilin sitten matonkuteiden tekoa ja jäin koukkuun samoin tein.

 Pussilakana repeytyi nätisti ilman saksiakin ja virkkaaminen oli oikein kiitollista. Tulos on muotopuoli, koska mitään ohjetta en tässä kokeilukappaleessa noudattanut. Isosisko nappasi maton kuitenkin välittömästi omalle lattialleen.

Mitenköhän tuo vaatteiden leikkuu matonkuteiksi... Langansuuntaan vai poikittain? Saumojen yli vai sisällä? Vinkkejä saa heittää. Ja ohjeita myös. 

Nyt alan keittää puolukkavaahdon ohjeella (www.nettiET.fi) punaherukoista välipalaa. Meillä on pihalla yksi pensas ja siitä riittää sopivasti piirakoihin ja jälkkäreihin.

Lopuksi: Joku voisi sen verran heilauttaa taikasauvaa, että lasten riitely loppuisi. Miten se voikin olla niin raskasta!

perjantai 20. toukokuuta 2011

Aurinko piiloon verhon taakse



Mikäs se sieltä pilkottaa?


Meidän perheen ikuisuusprojekti on ollut isojen ikkunoiden läpi loimottavan auringon suitsiminen. Tilatako sälekaihtimet, ostaako rullaverhot, teettääkö markiisit vai mitä.

Jättirätissä myyty pimennysverho 3 e/m motivoi minut jollei nyt muuta niin ainakin väliaikaisratkaisuun - pimennysverhoihin. 


Jättirätin verho on muovia, toinen puoli väriltään beige tai siniseen taittuva harmaa, toinen puoli tuollaista avaruushopeista muovia. 
Suosittelen ostamaan sopivan värisen ompelulangan lisäksi verhojen rypytysnauhaa. Se ommellaan suoralla tikillä ylä- ja alareunasta verhon ripustuspäähän. Sitten kummatkin langanpäät solmuun ja eikun rypyttämään. Näyttää ihan siltä kuin olisi tiennyt mitä tekee.

Meillä on valaisimien asennuksen yhteydessä vaihdettu verhotanko Ikean yksiuraiseen. Suosittelen tästäkin viisastuneena ostamaan mahdollisimman moniuraisen. Tällöin voi yhteen uraan ripustaa valoverhon, toiseen sisustusverhon ja kolmanteen jotakin ihan vain ripustamisen ilosta.


Uteliaana vilinä kurkkasin Eurokankaan tarjontaa pimennysverhokankaiden osalta. Hinta on sielläkin ihan kohtuullinen, noin kymppiä metri ja ovat ihan kangasverhon tuntuisia. 

Itse ihastuin pellavaa muistuttavaan hieman haalistuneen mustikansiniseen verhoon. Eikö sopisi vaikka hirsiseinäiseen mökkiin mukavasti?