Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. joulukuuta 2013

Jouluverhot omista kangaskätköistä





Tänään halusin vaihtaa Ikean vihreämustavalkoiset arkiverhot jouluisempiin. 

Haastetta kankaan valinnalle toi maalausinnostukseni hedelmänä, tai pitäisikö sanoa versona, vihreäksi maalaamani keittiön seinä - joulunpunaista voisi helposti tulla liikaa vastaväristä seinää vasten.


Kangashamsteri kun olen, päätin ennen ostoksille lähtöä kaivella ensin omat kätköni. Olin aidosti ilahtunut löytäessäni piiloistani Vallilan pöytäliinan, kaimani suunnitteleman vieläpä. Hei paljonko ihmisellä on kankaita, jos ei edes muista niitä kaikkia?

Joka tapauksessa, katsoin kankaan sävyjen sopivan passelisti vihreyteen ja tuovan mukavasti myös punaista. Pöytäliinaa sattui olemaan juuri sopivasti leikeltäväksi pitkulaiseen ikkunaan kapaksi.



Avoimessa keittiö-olohuone -ratkaisussa pitää säilytyksen toimia, muutoin homma karkaa käsistä, hyllyistä nyt puhumattakaan.


En jaksa tehdä asioista liian monimutkaisia - langat laatikoihin mars!


Valoja virittelin heti kuun vaihteessa. Onneksi ne ovat IP44-hyväksyttyjä ja ulkokäyttöön sopivia, rannikon vesisateessa sähkövalojen virittäminen voisi olla kohtalokasta. I'm dreaming of a white Christmas...


En todellakaan ole mikään pesänrakentaja ja tunnelman luoja. Lyhdytkin meillä seisovat rivissä. 


Rusinoita ja pähkinöitä - rivissä ja purkeissa


Pesuainetölkki?

No intoilen täällä joulusiivouksen hitaasta edistymisestä ja halusin näyttää näitä Ikean hauskoja pyykkäysaiheisia tarroja. Hyödynsin niitä heti kaatamalla pesuaineet rumasta pahvipöntöstä myöskin Ikeasta löytyvään isoon kannalliseen lasipurkkiin ja tarrat kylkeen. Meillä lapset ovat jo niin isoja että näin voin pesuaineita jo esillä pitää. Sen sijaan oma äitini täytyy pitää kurissa, ettei lettuihin tupsahda uutta aromia. Niin kuin sekin kerta, kun äitini suojasi lapseni auringolta itsestään ruskettavalla voiteella. Aika pilkullisia veijareita. Tai se kun harjasi hampaat kosteusvoiteella. Olin vielä evästänyt, että harjaa vaan reippaasti vastalauseista huolimatta. Voi lapsukaisia, mahtoi olla makuelämys.

Mutta oikeasti, etenkin eron jälkeen äidin apu on ollut korvaamatonta - Kiitos!

Tällaisia pieniä jouluisia fiksauksia tällä kertaa. Nyt istahdan katsomaan Suomen itsenäisyyspäivän ohjelmatarjontaa lämpimän glögin ja virkkuun kera. Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinullekin lukija.









sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Se bloggaa sittenkin - majapuun apinoita ja vähän muutakin


Käytän hyväkseni naisten tunnettua oikeutta muuttaa mieltään ja avaan blogini uudestaan.

Olen päässyt kokeilemaan savitöitä. Todella mukavaa ja hyvin monipuolinen materiaali kaikkine eri käsittelyineen. Sain aikaan sydänrasian, jonka sisältä pilkahtaa myöskin yksi innostuksen kohteeni eli korut. Tämän setin annoin äidilleni ja tässäkin iässä on niin riemuisaa, kun äiti tykkää ja kehuu!


Tämä on purettu jo helmiksi, mutta harjoitusta tämäkin.


Ottobre Forest Path
Majapuun raitajoustofrotee

muistiin itselle: paksuhko materiaali joka sopisi ehkä paremmin vaikkapa jumpsuittiin.



Ottobre Tilda
Majapuun joustofrotee



Ja kerta kiellon päälle samat soosit eri mausteilla


Bambulangasta rättiä - opettelin samalla virkkaamaan sydämen.

Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kukkahattutädin puutarhavinkki



Virkkasin illan ratoksi pikkuiselle serkkutytölle kesähatun. Kukkanen on peräisin jonkun kovalla vaivalla virkkaamasta pöytäliinasta. On vähän huono omatunto liinan pilkkomisesta. Toisaalta tässä käytössä kukkanen pääsee jokapäiväiseen käyttöön ja pois komeron kätköistä.

Lankana Jaeger Aqua cotton - 100 % merseroitua puuvillaa


Kuinkahan paljon kolme ja puolivuotiaalla saa teettää töitä? Tämä neiti on joka asiassa mukana - työtä pelkäämätön. Vaikka minä yritän sanoa, että mene sinä vaan leikkimään... 


Ai juu - se kukkahattutädin vinkki: Oletko kyllästynyt siistimään kukkapenkin kiveyksen reunoja nurmikon ajamisen jälkeen? Kun kaivaa (halpaa) betonireunustetta kukkapenkin ja nurmikon rajaan, samaan korkeuteen nurmikon pinnan kanssa, voi surutta hurauttaa leikkurilla kiven yli ja saada reunaan asti matalaa nurmikkoa. Oikein siistin näköistä. Siis ei coolin vaan siistin.

Ja matalakin reunakasvi näyttää rehevältä ja nousee hyvin nurmen tasosta.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Hiippahuppu liivi ja kuvankäsittelyn riemua


Jee jee jee - helppo kuvankäsittelyohjelma ja kaikki jipot käytössä


Taisin vain painaa jonkin väriefektin päälle - tämä kuva on lähempänä totuutta


Liiviksi muotoitui kirppikseltä kotiutettu miesten XXL-kokoinen raitapaita


Lähestyn tällä työllä seuraavaa haavekohdetta eli takkia


Aak - äiti!


perjantai 4. toukokuuta 2012

Ikuisen vauvakuumeen blogikirppu on avattu!


Painelin nappuloita randomisti ja sain kuin sainkin aikaiseksi blogiini välilehden nimeltään "kirppu". Sinne laitan pikkuhiljaa meiltä pieneksi jääneitä sopivaksi katsomaani hintaan. Kommenttilomakkeeseen vain viestiä, jos meiltä pieneksi jäänyt saisi teiltä käyttäjän.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Kankaita Michas Stoffeckesta ja vähän muualtakin


Täällä pyörii pesukoneessa ensi kesän t-paidoiksi suunnitellut Saksan kankaat.

Kuvittelen jo kaverin makaavan vatsallaan laiturilla pyydystämässä haavilla pikkukaloja. Mutta ei kyllä nämä paidat päällä! Mitä minä oikein ajattelen.


Siskot voivat kietoutua suloisiin sydänvelour huppareihinsa, ja pikkusisko leikkiä hienoa neitiä kukallisessa velourissaan.


Jos äiti harjoittelisi sen ikuisuusprojektinsa eli kudotusta kankaasta ommellun mekkoihanuuden. Mekkotehtaan kirjaa odotellessa...

Pyörähdin myös Jättirätin miinus kakskyt käteisalessa ja ostin ruskeaa collegea, muuntunevat Saimi-svetarihousuiksi.

Ostin Jättirätistä myös keltaista, aika lörppää mutta testikelpoista resoria. Siinä on jotain samaa kuin peura ja singing in the rain -kankaissa. Edellinen keltainen resori kun oli sekaantunut minulle kimppaostosten tiimellyksessä.


Ja Jättirätistä vielä pari perussävyresoria - harmaa-tummanharmaa ja meleerattu harmaa.


Ja vähän eri tyylilajiin. Haluaisin ommella pikkupallerolle Ottobre 4/2011 lehden Country Cottage tyyliset, ylhäältä rypytetyt, perhoshihaiset löysälahkeiset haalarit. Haaremihaalarit. Lopullinen kaava on vielä hakusessa. Ellen minä sitten omi kangasta omaksi kesäpaidakseni. EK:n palalaarista hintaan 1,40 e, että niin tai näin.


Anteeksi ryppyinen kangas, mutta kerrottakoon tämäkin. Vein yhden kankaan ompelevalle kamulle ja jostain järjelle tuntemattomasta syystä palasin ainakin kuuden kera. No enivei, yksi kankaista on jumppapukukangas, jonka fuksiaan väriin ihastuin. Ja Jättirätti tuki suunnitelmia oikein sopivan värisellä tyllillä. Ja Minimimmin mamma näytti vielä esimerkki kivalla mallillaan.

Pikkutanssijalle olisi uusi tyllipuku jo suunnitelma-asteella.




Ja ommeltukin on. Kangaskasat eivät juurikaan huvenneet, koska nämä Hich Jump (Ottobre 4/2011) velourhousut ompelin lahjoitetusta aikuisten velourpuvusta. (Terveisiä!)

Väreistä tykkään oikeinkin kovasti. Pitänee vaan ottaa uudet mitat Raksakamusta, oli sen verran pinkeet lantion ympäriltä. Taskukin aukeni ihan ympyräksi. Mutta kuulin huhua, että näin oli käynyt myös muutoin sopivat housut ommelleelle. Ai jai, onkohan kaavassa jotain...

Ja tulipa harjoiteltua napinläpi. Homma eteni seuraavasti: napinläpijalka paikoilleen ja siihen piirretty aloitusmerkki napinläven taka-hakin kanssa tasan. Sitten väännettiin ommelvalitsin napinläpeen ja nelikohtaisesta valikosta kohta 1. Sur sur. Kohta 2. Sur sur. Kohta 3. Sur sur ja kohta 4. Sur sur. Ja se oli siinä!

Tuli ihan mieleen kuulemani sanonta: pakkohan se on kokeilla, ei sitä muuten tiedä mitä kaikkea osaa!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Lumihiutale aplikointi vetoketjulliseen fleecehaalariin - fleeceoverall



Tämä aplikaatio sai innoituksensa Reiman haalareista vuodelta jotakin. Ne ovat kestäneet jo kolmen tyttösen leikit. Ja nyt vuorossa pallero. En voi käsittää, että edes puhutaan 104 cm vaatteista!

Itse asiassa nuo vanhat Reimat oli meillä tarkoitus pitää kakkoshaalareina, mutta kumpikin tyttömme on ihastunut täysillä kahdeksankytlukuiseen haalariin rimpsuineen ja tekoturkiksen reunustamine huppuineen.


Ompelin välihaalarin kamuksi neliöpipon. Vuorin sisällä on thinsulate-vanua ja korvien kohdalla palat pulia. Isomman koon lakki pysyy hyvin paikoillaan saumanvaraan ommellun kumpparin avulla. Siitä tuo muhkurainen otsanseutu.

Aplikaatio on taaskin lumihiutale. Oikein mielenkiintoinen ommeltava.



Olen saanut lahjana pinon Mari-paitoja. Tästä lähti sopivasti pala helmaa vuoriksi.




Ja osallistunpa samalla facebookin ompeluelämää-ryhmän vetskarihaasteeseen. Jäseniä on ryhmässä jo neljäsataa!

Muistuttelen lopuksi Pienestä jouluarvonnastani, joka on käynnissä. Arvon jokusen vanutähden ja -sydämen sekä pikkutytön kernipuuvillaesiliinan. Vielä kerkiää mukaan!

Jep, en fleeceoverall med snöflingan, kort sagt.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tuunattua ja neutraalia - neutral och återanvända



Pikaisesti sillä aikaa, kun lounas valmistuu uunissa: Merinopoolo - tröja av merino

Tämän poolon valmistuminen oli kanssa yksi tarina. Kiitokset yhteistyötiimille eli Maitovalaalle ja kääntäjille :O) Emme mainitse kääntäjiä julkisesti, koska käännös ei ole eksakti. Mutta pipokangaspalkalla aikast hyvää palvelua!




Lahjoitetuista Marimekon paidoista Ottobren CWS kaavalla isosiskolle. Kumpaankin paitaan käytin kahta vaatetta.

Två nya skortor av Marimekkos återanvändade skortor



Ja lopuksi Pallerolle Ikasyrin velourista neutraalia yhdistymään niihin kirjavampiin. Kaavoina Ottobren Tilda ja Vilkas. Nyt ei kai enää UFOja pyöri.

Och ett par neutrala plaggar av Ikasyrs velour

Pallero auttoi minua ulkotöissä aamupäivällä. Kun ähisin ja puhisin tuhannen pirkulaisen painavan hevosenkakkasäkin kanssa ja sain kuin sainkin sen ilmaan, hän kannusti estoitta: Huraa äiti huraa! Nauratti niin että meinasi jäädä säkki siihen paikkaan. No, tuolla se nyt on, pitkin puutarhaa huiskittuna.

Keräsin tuohtuneena pajutötteröni takaisin asetelmiinsa... Mukamas jalkapallomaalit... Nämä ovat Minun!

Pyyhkin jalkapallon kuvan ikkunasta. Olipa se kumaus. Mutta ikkuna kesti kuin kestikin.

Ja keräilin seinävalaisimen jäännökset mukaani. Mies saa katsoa sitä sitten kun on taas jaloillaan. Lamppu ei sit kestänyt. Mutta potku oli hieno.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Nukenrattaisiin uusi kangas


Sisareni lahjoittama verhokankaan palanen uudisti pikku-emännän rattaat.


Ratkoin rispaantuneen kankaan ja sain hyvän kuvan tarvittavista kankaan paloista.


Verhokangas on Ikean puuvillaa, lisänä pätkä kanttinauhaa ja KAM-neppi.


Pikku-emäntä oli herännyt tässä aamuna eräänä ennen muita. Iloinen kolistelu keittiöstä havahdutti äidin hätiin. 

Ruokapöydässä oli katettu koko perheelle nuken astiat. Astioiden päällä oli keltaisia legoja. Hyvän tuulinen pallero ilmoitti: lettuja!

Itse olen hyvällä tuulella myös - vihdoin ja viimein sain siivottua omatkin kaappini. Jokunen vaate on nyt kirpputorilla myynnissä. En ehdi itse niitä paimentamaan, joten yrittäjä ripustaa ja hinnoittelee ne puolestani ja mahdollinen myynti pannaan puoliksi. Toivottavasti joku vielä vaatetta tarvitsee, ettei kaikki mene kaatopaikalle.

Olen kertaalleen käynyt kukkapenkit läpi ja taas voisi aloittaa kitkemisen. Mies kaivoi miehisillä voimillaan meille pienen ryytimaan, siellä erilaiset kurpitsat näyttävät valloittavan koko tilan. Raksakamu on näet aina toivonut kurpitsan kasvatusta, joten nyt kokeillaan.

Elämää tässä lähiörivitalon pihassa ihmeesti riittää. Koristelinnunpönttöön tosiaan muutti tintti ja syykin oli ilmeinen: munat olivat täsmälleen samaa turkoosin sävyä kuin pönttökin. Toinen tintti muni seitsemän munaa orvokkiruukkuuni. Onnellista perhetapahtumaa jännitetään nyt koko perheen voimin. Rusakon poikasen ajoin kyllä naapuriin. Jotain rajaa sentään.