Myyntikate ja tilin kate - kohtaavatko ne

Turussa on siellä täällä pikkuisia ja vähän isompia puoteja, joiden valikoimat tekisi mieli siirtää ilman sen kummempia karsintoja suoraan omaan kotiin. Yksi tällainen on Leenaelina.

Nuo Polkajamin kortit muuttuvat meillä sisustustaulujen kokonaisuudeksi. Ja kai ne pyyhkeetkin on pakko käydä kietaisemassa kotiinsa. Onneksi ei taida löytyä keittiön kappana. Menisi ehkä jo överiksi.

Leenaelinasta sain loistavan ratkaisun erilaisissa pussukoissa pyörivien lankojeni piilottamiseen näyttävästi: "Jos jotain ei saa piiloon, sitä kannattaa korostaa." Pilbipömpeleihin ja kansi kiinni - siivottu on!

Yrittäjäkurssia on myös istuttu. Siellähän kehotettiin juttelemaan kokeneempien yrittäjien kanssa. Kilttinä tyttönä sain tällaisen kyselytuokion järjestymään erään yrittäjän kanssa ja sainkin hyvää yleistä tietoa alasta ja yrittämisen kustannuksista (ostot, työntekijöiden palkat, tilitoimisto, lehtimainonta, vuokrat, pääoman kustannukset jne jne).

Nyt en enää niin kauhiasti ihmettele, mikseivät kaikki kivat puodit sijaitse kävelykadulla. Kyllä siinä jokusen tuotteen saisi myydä, että tuhansien eurojen kuukausivuoksia tiloista makselisi.

Kurssilla on kahlattu myös hinnoittelua, erilaisia katelaskuja, liikevaihtoa erilaisine yleisimpine tunnuslukuineen ja budjetointia. Minun pankkitilini kate puolestaan uhkaa huveta näiden turkulaisten yrittäjien liikkeiden ihanaan tarjontaan. Miten se nyt menikään: ostokertojen määrä * ostoksen keskihinta...

Omia kustannuksia pitäisi tasoittaa luovuus ja ahkera käsitöiden teko - pikkuiselle lippistä tässä

Mutta ne harjoituskappaleet

niin, ne lukuisat harjoituskappaleet. Purkuun mokomat kökötykset.

Mutta tästä t-paidasta tykkäsin, lisäsin tuohon, olikos tämä nyt petronella-nimistä, Jättirätin oranssia trikoota hihoihin ja vaaleaa sinistä resoreiksi. Tämä yhdistelmä on kiva ja raikas. Ja saa taas leikkiä luovuudellaan.

Luovuudesta puheen ollen - meinasin jo unohtaa: Olettekos te kuulleet paikasta nimeltä Creve. Se on mitä erilaisimpien luovien yrittäjien liikeideoiden tuki- ja kehittämiskeskus. Sieltä saa tietoa vaikka osuuskuntayrittämisestä tai apurahoista. Siellä saa testata liikeideaansa. Jos sinussa havaitaan potentiaalia, erinäisten karsintojen jälkeen voit kuulua Creven asiakkaisiin.

Niitä ovat mm. minua innostava Plastic tribe. Valmistavat silikonikoruja. Ne on sit kivoi.

Toinen ihan vain henkilökohtaisesti innostava on vaikkapa Saana ja Olli. Saanan ja Ollin ansiosta kenenkään ulkoturkulaisen ei tarvitse enää surra - pään voi joka ilta painaa Aurajoki-tyynyyn. Ja ekologisempaa saa hakea - tuotteet valmistetaan hampusta. Sillä lailla!

Leenaelina, Saana ja Olli, Viivi ja Viktor, Peppipaavo, Antonnina, Juulia ja Joonatan... On kyl nimimuisti koetuksella.

Lumikelloja ja shortseja

Kalastavat karhut kesäiseksi t-paidaksi. Osittain lumisella pihalla kukkivat lumikellot kaikessa rauhassa. Ihania, mahtuvat pieneenkin pihaan ja ovat niin lohdullinen lupaus tulevasta lämmöstä.

Shortsit kaveriksi yksivärisinä.

Sovituskuvia - t-paitaa voisi hiukan isontaa ja shortsit ovat ok sellaisenaan, koossa 104 cm menossa.

Yrittäjyyskurssilla kehotettiin hakemaan henkilöitä, jotka haastavat ajattelemaan.

Ensimmäisen sparraajan kanssa käyty henkevä keskustelu poiki monta ihan aidosti ajattelua vaativaa kysymystä:

Jos haluat tehdä jo töitä, mutta olla lastesi elämässä läsnä, kannattaako alkaa yrittäjäksi. Olet fyysisesti läsnä mutta ajatuksesi askartelevat työasioissa. Kännykän pitää olla koko ajan päällä. Kuka maksaa eläkkeesi ja sairaslomasi?

Jos ajatuksena on tehdä töitä sen hetken, kun lapset ovat koulussa, kannattaisiko ajatella lyhyttä työpäivää vieraan työnantajan palveluksessa?

Hyviä kysymyksiä. Minä huolehdin puolestani niistä huonoista vastauksista.

Pääsiäisliina

Eilisen Earth Hour -valojensammutustempauksen hengessä postataan mummille virkattu pääsiäisliina kynttilänvalossa kuvattuna. Mummia lahjotaan liinalla, koska olen saanut häneltä tuikitärkeää lastenhoitoapua - kiitos!

Virkatessa on ollut hyvä mietiskellä enemmänkin tätä yrittäjyyttäni, joka minulla on edennyt jo y-tunnuksen ja .fi-verkkotunnuksen varaamiseen asti. Lähtökohtaisen liikeidean puitteissa on pieniä manöövereitäkin jo tehty. Mutta tuntuipa siltä, että jotakin koulutusta ja tukea ajatusten kokoamisessa tässä vaiheessa vielä kaipasin.

Onneksi työkkäri (tai oikeammin Työ- ja elinkeinovirasto, kuten termi nykyään kuuluu,) järjestää kaikennäköisiä koulutuksia. Itse iskin silmäni "ilmaiseen työvoimapoliittiseen koulutuseen kaikille yrittäjyydestä kiinnostuneille tai yrittäjyyden alkutaipaleella jo oleville".

Meitä yrittäjyydestä noin ylipäätään kiinnostuneita olikin ilmoittautunut mukaan kokonainen auditoriollinen. Alat vaihtelivat rakennusalasta erilaisiin palveluihin, it-alaan ja vaikka mihinkä muuhun.

Ja mistä aiheesta paasattiin esimerkin omaisesti: No pipokaupasta! Mistä himskatista tuo pipokauppa nyt pomppaa esiin joka kulman takaa. Ei sillä että se koira älähtää...

No kahden luentoillan viisaudella olen nyt palannut lähtöruutuun. On rukattava liikeidea uusiksi ja oikein tosissaan. Hyvin tärkeä kysymys on: MIKSI joku ostaisi jotakin minulta, eikä joltakin toiselta samaan tarpeeseen jotakin tuottavalta? Ja ilman sen kummempia kannattavuuslaskelmia on käynyt melko selväksi, että jotain kannattaa ostaa tai myydä. Mutta mitä jotain?

Mitä?!?

Sitä pohdiskellessa lähden takkikangas kainalossa tapaamaan möökösen blogin pitäjää. Minä näes voitin arpajaisissa - jippiii!

uuden elämän ensimmäinen päivä

Tofutsies-lanka vie minun ajankäyttöni retuperälle. On sitä niin kiva neuloa. Ihan ohukainen pipo testattiin päivänä aurinkoisena. Alkumatkasta piti vielä vetää palelevat sormet kämmeköiden sisälle lämpiämään. Loppumatkasta oli ihana tuulettaa lämmenneitä käsiään ja tuuli kävi juuri sopivasti läpi pipon. Hyvää kevät lankaa!

Pipojen neulomisen ohessa ovat lapset kasvaneet ja tulevaisuutta pähkäilty.

Kymmenen vuotta kotiäitinä on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kysyä kerran jos toisenkin, jotta mikä minusta tulee isona.

Soitin sitten oikein puhelunkin ja kysyin tätä samaa: Alanko pikkuhiljaa hakeutua työkkäriin vai harkitsisinko yrittäjyyttä?

Ilmeisesti työkkärin jonossa on riittävästi porukkaa ja minut ohjattiin saman tien Potkuriin. Potkurissa mm. yrittäjyyttä harkitsevat ja sille tielle jo päätyneet saavat ilmaista neuvontaa.

Jo ennen treffejä piti laatia liikeidea. Liikeidean ideana on yksinkertaisimmillaan vastata kysymyksiin: mitä, kenelle, miten ja miksi?

No heleppoa.

Mitä? Jotain kivaa ja helppoa. Pipoja.
Kenelle? Kaikille kivoille ihmisille - tyylitajuisille.
Miksi? Yrittäminen olisi kivaa - saisi ostella kankaita ja lankoja työkseen.
Miten? Vaikka sieltä upouuden vaaleanpunaisen mansardikattoisen omakotitalon kivijalkapuodista.

Näin.

Ensin keskusteltiin siitä, mitä aikoisin tehdä. Ajattelin ommella jotakin helppoa ja nättiä ja myydä sitä. Vaikka pipoja. Heiluttelen liikeideaani.

Hienoa todetaan. Voitte sitten unohtaa esim. starttirahan. Finnveran luokituksen mukaan tämä rättibisness on kuulemma toiseksi kannattamattomin. Muistiinpano: Hyvä alku. Ei vimppa!

Sitten keskusteltiin osaamisesta. Tällä käsityöalalla, niin kuin millä tahansa alalla ammattitaitoa ei käy ohittaminen Muistiinpano: En taida myydä omia tekeleitäni. Ehkä sittenkin jonkun osaavamman.


Sitten keskusteltiin kustannuksista. Tällä käsityöalalla kuulemma meidänkin seudulla on valtavasti erittäin osaavaa porukkaa. Ottavat kuulemma liian vähän hintaa. Muistiinpano: Pyydä tuplasti sen mitä muut. Joten kannattaa alottaa varovaisesti ja kevyellä kustannusrakenteella. Muistiinpano: Unohdetaan omakotitalo. Varasto käy ihan hyvin.

Siinä vaiheessa olin lysähtänyt jo aika syvälle tuoliini ja näin jo silmissäni työkkärin jonot. Yllätykseni oli suuri, kun hyväntuulinen neuvoja puristi reippaasti kättäni ja sanoi: "Mutta juuri Sinä voit onnistua! Perustetaanko yritys heti?"

No perustettiin. Kustannuspuolella on ensimmäiset merkinnät: miinus 75 euroa yrityksen rekisteröiminen. Toinen mokoma .fi.-päätteen varaamisesta ja webbihotellin paikasta. Onneksi olkoon minä - Nappisauman upouusi yrittäjä!