Tilanne ennen värjäystä, aika mielikuvitukseton eikö?
Sitten vain liemet porisemaan,
Saimme samantien oppia valtavien teollisuushöyrykattiloiden käytöstä ja opimme käyttämään alunaa sekä viinikiveä. Aluna ja viinikivi edesauttavat värien pureutumista lankoihin, tämän vuoksi niitä kutsutaan puretteiksi. Etenkin punaisten sävyjen kanssa kannattaa kokeilla viinikiveä.
Useat kotoiset kasvimme antavat kauniita kellertäviä, vihertäviä ja rusehtavia sävyjä, joita voi vaivatta yhdistellä toisiinsa. Kuvassa esimerkkinä lupiinin kasvi, ilman kukkia.
Niin kauniita, kuin vihreät, keltaiset ja ruskeat sävyt ovatkin, meillä oli kunnianhimoisemmat suunnitelmat: Lisää värejä!
Lupiinien siementäminen näin keskikesälläon jo hyvällä alulla täällä Varsinais-Suomessa, kasvien energia on pitkälle käytetty. Ehkä silti odotin jotain aivan muuta kuin tästä kukkamerestä sitten syntyikään.
Lisäksi nappasin mukaani omasta kukkapenkistäni tarhakäenkaalia (punalehtisen apilan näköinen kasvi) sekä flammentanz-ruusun terälehtiä. Kummankin kasvit upeat värit lisäsivät odotuksiani mahtavasta väri-iloittelusta.
Väriliemet olivat huumaavan värisiä ja tuoksuisia:
Seuraavana päivänä ihmettelin hieman tarhakäenkaalin liemen väriä, mutta en vieläkään voinut varautua yllätykseen:
Tässä näitä violeteilla, viininpunaisilla ja pinkeillä terälehdillä värjättyjä lankoja sitten on.
Äärimmäisenä vasemmalla Flammentanz-ruusun terälehdillä värjätty lanka. Lanka oli harmaan vihertävää, joten upotin sen enempiä ihmettelemättä lisävärjäykseen tarhakäenkaalin kertaalleen käytettyyn väriliemeen.
Keskellä on punalehtisen apilan eli tarhakäenkaalin antama tulos, josta tykkäsin aivan hirveästi. Kaunis vedenvihreä! Ja äärimmäisenä oikealla oikein kaunis, vaalea oliivin vihreä, jonka sain lupiinien kukista.
Näissä käytettiin värin pureutumisen edistämiseen alunaa.
Tämä vaalean persikan väri on tummien avocadojen kuorista.
Aion kokeilla keittää kuoria uudelleenkin, nyt kun tiedän että vettä tarvitaan vain juuri niin paljon, että kasvit peittyvät, kiehuttaa saa tunnin kannen alla ja halutessaan väriliemen voi säilöä odottamaan esim. Atamonin avulla.
Tutustuimme vielä ulkomaan kasveihin ja ötököihin. Krappi-nimisen kasvin juurien murusista sekä jauheesta keiteltiin myös väriliemet.
Krapin murusista saimme kauniita oransseja.
Krapin jauheesta tuli hyvä ruskea.
Pigmenttiä tuntui riittävän, joten näistä kannattaa väriliemet käyttää uudelleen!
Sitten tutustuimme aika hurjannäköiseen väriaineeseen, kokenilli-nimisen hyönteisen kuoreen. Väriliemi näytti heti, että jotain mielenkiintoista on tulossa.
Väristä tulikin suloinen:
Ihanan sisareni tuomasta kirjasta Luonnonvärjäys (Anna-Karoliina Tetri) opin lisää tämän öttiäisen kanssa värjäämisestä. Aionkin mahdollisuuden avautuessa kokeilla liukuvärjäystä, sillä tämä väri reagoi happamuuden muutoksiin. Kun lankavyydin toisen pään laittaa muhimaan emäksiseen kokenilliliemeen ja toisen pään happamaan saa aikaan liukuvärin punertavasta liilaan.
Ja jokunen otos vielä pyykkinaruilta:
Kuivumassa myös pellavakankaan palasia, joihin testasimme mm. raparperin tehoa puretteena.
Voin melkein arvata jonkun ihmettelevän, miksi värjätä lankaa itse, värillistä lankaa kun voi ostaa ihan lähimarketistakin.
Eroa on kuin koivuesanssilla sähkösaunassa ja aidolla savusaunalla vihtomisineen. Se on kokonaisuus elämisen iloa ja terapeuttista tekemistä.
Oma luku erikseen ovat nämä onnelliset, joilla on mahdollisuus värjäillä omien mökkirantojensa autuudessa, jättimäisissä rautapadoissa, aidolla tulella, koivun juurella.
(nimim. mitä, kateellinen, minäkö?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit ja jätit kommentin <3