lauantai 9. marraskuuta 2013

Tylliunelma ompelematta


Jos se olisi minusta kiinni, toteuttaisin omalle pikkuiselle prinsessalleni sellaisen tylliunelman, että eräs hyvän maun tuolla puolen liikkuva periaatteessa morsiuspukuja esittelevä ohjelmakin jäisi kakkoseksi.


Poistetaan kuvankäsittelyn hehkutus ja näytetään totuus.


Tilasin kankaiden yönä Nappikauppa Punahilkasta kaksi rullaa tyllinauhaa: korallin ja vaaleanpunaisen.


Katsoin sopivan helman pituuden tyttösen lempparihameesta ja leikkasin saman pituinsen pahvimallin. Kiedoin pahvimallin ympärille jokusen kierroksen nauhaa ja leikkasin toisen pään auki. Toisen pään jätin mutkalle. Vedin mutkan virkkuukoukulla venyvästä pannasta läpi. Kun sain tyllinauhaa sen verran läpi, että se muodosti silmukan, vedin siitä läpi hännät. 

Näitä ohjeita löytyy tietysti googlettamalla, käytin sanoja tutorial tulle tutu no sew.

Aikaa ei mene kuin tunnin huitamat ja tulos on todella näyttävä - kannattaa kokeilla!







Tuttifrutti - tunikamekkonen poimutelmilla


SLK 2/2010 Tuttifrutti

Ompelin edullisista kankaista ensimmäisen version koossa 110 cm. 
Haluan tyttöseni sovittavan tätä mallia ennen kuin leikkelen Viljamin puodin hattarakekkeritrikooni. Jotain tässä mallissa on minun silmääni liikaa. Täytyy tosiaan nähdä vaate päällä ja päättää sitten.





Mekko on periaatteessa perustrikoopaita, johon lisätään poimutelmia. Oikein helppo ja näyttävä, vähän tietysti vaatii askartelua. Ompelin ohjeen vastaisesti ensin hartiat yhteen. Sitten poimutin hihakaitaleen ja sik sakkasin sen hihaan. Tämän jälkeen kiinnitin hihan normaalisti ja jatkoin hiha-sivu-saumaan. Ohjeen mukaan hiha olisi istutettu. 

Kankaat
punainen sydänkangas JR (värjäävä - 60 astetta pesuun ja desi etikkaa huuhtelulokeroon, saa nähdä miten pitää värinsä)
musta polkadot Majapuusta on 100-%:sta puuvillaa, se ei jousta eikä siten ole parhaimmillaan koko vaatteena. Sen sijaan huppujen vuoriin, helman rypytyksiin, taskuihin ym yksityiskohtiin se on omiaan ilmettä antamaan
Poimutelmien kangas on kangasvaihtareilta - pystyraitaa, enpä ole sellaista kovin usein nähnyt.





lauantai 2. marraskuuta 2013

Näitä kymmenet, kiitos! Joustocollege sai hyväksynnän


Poikani sai Handymen-kankaasta paidan.


Ahkerasti Raksakamuni nakuttelee edelleen kaikenlaisia projekteja. Odotin mielenkiinnolla, miten uima-altaan kaivuu takapihalla päättyisi. Intoa riitti niin paljon, että minulla on ryytimaan pohja olemassa ensi kesäksi.

Luntakin saisi sataa - poju on lyönyt kuuden tuuman nauloilla rikkoutuneesta lumikelkasta jalakset pyörälliseen kulkupeliin. Jos usko voi siirtää vuoria...  


Tätä joustocollegea minulle myytiin puoliväkisin. Otetaan nyt sitten, kun tästä niin hörhöillään asenteella shoppasin pari pätkää. Mustan kankaan ompelu: haukotus.

Ommellessa ei vielä auennut. Mutta silittäessä alkoi jo raksuttaa: Tämä kangashan vaikuttaa aika laadukkaalta.

Lopullinen hyväksyntä tuli Raksakamun sovittaessa: "Näitä kymmenet äiti!" Kyllä lapsi laadun tuntee.


Seuraavan toivojan haaveet ovat aivan hattaroita. Niitä varten on harjoiteltu rypyttämistä framilonilla, hankittu harsorullaa ja vaaleanpunaista pinkillä ja toisin päin.