Näytetään tekstit, joissa on tunniste aplicering. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aplicering. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. tammikuuta 2012

Bernina 700d langoitus ja ensimmäinen aplikoitu tunika


Olisin kaivannut rumpujen pärinää taustalle -niin paljon jännitin ensimmäistä lankojen vaihtoa uuteen saumuriin. Tässä ensimmäinen solmu mustasta valkoiseen lankaan. Lanka kulki  nätisti läpi koneiston ja ilmestyi neulan eteen.


Olin niin helpottunut, ettei tarvinnut alkaa säätää.


Vanhasta tottumuksesta tein aplikointia kuin hengen hädässä, jotta vaan ehtisin. Mutta saumurin avulla kokoamisvaihe säästi aikaa huimasti. Jatkossa voin ihan rauhassa parannella aplikointieni laatua.



Ja työn laadusta puheen ollen. Tuijottelin tuota Ottobren Tilda-tunikan etumusta jotta jokin mättää. Ensin siistin pääntien resorin. Kavensin sen ja kaksoistikkasin.

Etumuksen kuvio ei silti toiminut.

Sitten kirjailin vapaalla kädellä teepannun alle sanat: Tää jois teetä

Nyt paita on sillä tavalla leikkisä ja lapsellisen värikäs kuin tarkoitinkin.

Jag övar att sy med min nya Bernina 700d. Det gick väldibt snabbt med att sy ihop skjortan. Det menar, att jag har mer tid att öva aplicering. Den här gången fick Ottobres Tilda en tepanna på framsidan. 

lauantai 10. joulukuuta 2011

Lumihiutale aplikointi vetoketjulliseen fleecehaalariin - fleeceoverall



Tämä aplikaatio sai innoituksensa Reiman haalareista vuodelta jotakin. Ne ovat kestäneet jo kolmen tyttösen leikit. Ja nyt vuorossa pallero. En voi käsittää, että edes puhutaan 104 cm vaatteista!

Itse asiassa nuo vanhat Reimat oli meillä tarkoitus pitää kakkoshaalareina, mutta kumpikin tyttömme on ihastunut täysillä kahdeksankytlukuiseen haalariin rimpsuineen ja tekoturkiksen reunustamine huppuineen.


Ompelin välihaalarin kamuksi neliöpipon. Vuorin sisällä on thinsulate-vanua ja korvien kohdalla palat pulia. Isomman koon lakki pysyy hyvin paikoillaan saumanvaraan ommellun kumpparin avulla. Siitä tuo muhkurainen otsanseutu.

Aplikaatio on taaskin lumihiutale. Oikein mielenkiintoinen ommeltava.



Olen saanut lahjana pinon Mari-paitoja. Tästä lähti sopivasti pala helmaa vuoriksi.




Ja osallistunpa samalla facebookin ompeluelämää-ryhmän vetskarihaasteeseen. Jäseniä on ryhmässä jo neljäsataa!

Muistuttelen lopuksi Pienestä jouluarvonnastani, joka on käynnissä. Arvon jokusen vanutähden ja -sydämen sekä pikkutytön kernipuuvillaesiliinan. Vielä kerkiää mukaan!

Jep, en fleeceoverall med snöflingan, kort sagt.

torstai 10. marraskuuta 2011

Joulun salaisia - hemligheter - aplikointia tavallisella ompelukoneella


Joulun läheisyydestä johtuen tämä postaus käsittelee aplikointia tavallisella ompelukoneella taviksen taidoilla.

Työn alla on joululahja, johon halusin saajan nimikirjaimet aplikoituna. Avasin tietokoneen word-ohjelman, kirjoitin ruudulle kirjaimet ja suurensin niitä 300 prosenttia ja printtasin.

Kopioin kirjainten peilikuvat leivinpaperille ja siitä kaksipuoleiselle liimakankaalle.

Liimakankaista: vaaleille kankaille vaaleaa, tummille tummaa, joustaville ja joustamattomille joustamatonta.

Liten tutorial om aplicering - Jag ritar t ex bokstäver till en bakpapper och kopierar dom till en dyk med lim på båda sidor. Glöm inte att rita bokstäver som dom syns i spegel! Annars tittar dom på fell hål i din färdiga tyg.



Pyrin asettelemaan aplikointien kankaat oikeaan langansuuntaan. Tässä tapauksessa piti vielä tarkistaa, että kuosin kuvio toistuu lopputuloksessa oikein päin.

Silitys tapahtuu leivinpaperien välissä, jotta liimakankaan ikisitkeä ja suttaava liima ei jäisi takertuvaksi muistoksi työvälineisiisi.



Sitten leikataan huolellisesti. Tässä vaiheessa kuvion taustalla pitäisi olla liimakankaasta vielä paperiosa ja liimaa.

Stryk bokstäver mellan bakpapper till den tyg du vill använda i din aplicering.



Sitten sommitellaan. Huomioidaan saumanvarat yms., jottei kuvio jää ommellessa piiloon saumaan.

Kun sopiva kohta on löytynyt, vetäistään paperi pois ja liimataan työ kohtaansa. 

Bestämma platsen för aplicering, ta bort limpapret och styka bokstäver i sina rätta ställen.

Ennen ompelua aplikoinnin taakse neulataan revittävää paperikangasta. Yleensä käytän tosi halpaa ja karkeaa "huoltamokäsipaperia". Tämä on itse asiassa aika tärkeä kohta muistaa. Se estää työtä venymästä paininjalan edessä, jolloin tulos aaltoilee.

Sy gärna med papper under tyget och apliceringer. Det hjälper betydligt!

Sitten ommellaan.
Och sen kör man.

Omassa Singerin ompelukoneessani käytän siksakin piston pituutena napinläven pituuksista vähän alle ykköstä. Löysään myös hieman langan kireyttä, jos normaalisti se on 3,5, niin löysään kolmoseen.


Itse pidän kankaan reunan paininjalan keskikolon vieressä. (Keskikolo = se josta lanka sujautetaan paininjalkaan ja työn taakse.)

Jos on aloittelija, kannattaa aplikointi tehdä erilliselle kankaanpalalle ja kiinnittää aplikointitilkku sitten työhön. Näin ei pilaa koko ompelustaan, jos käy ohrasesti.

Aplikointi sujui tällä kertaa ihan tyydyttävästi. Sen sijaan koneeni on nyt päättänyt, että mitään vähänkään paksua kohtaa ei ommella. Ja pääntien huolittelu olisi vielä tehtävänä. Onko nyt nähty se päivä, kun Ikuisen vauvakuumeen taidot ylittävät koneen suorituskyvyn? 

MUOKS. Ei olla - vaihdoin vain jytympään neulaan.


Tämä täti kävi vielä Jättirätissä: vihreää fleeceä ja punaista, raidallista ja valkoista trikoota.




Lisäksi ruskeaa askarteluhuopaa, valkoista pitsinauhaa ja harmaata matonkudetta. Näistä aion yrittää ehtiä virkata ja askarrella jotakin meripartiolaisten joulumyyjäisiin.

Jag försöker och hinna sy eller virka någonting till sjöskouternas julmarknaden. Jag hoppas att jag skulle hinna. Det är så trokigt med att "bara" sätta pengar till något konto.

Nyt kun tässä muokkaan, niin lisäänpä vielä yhden pohdinnan. Meillä kaikilla on varmaan tiettyjä juttuja kategoriaan "kahta en vaihda". Niin minäkin ajattelin kahvista. Se ei tule ikinä minulta jäämään pois. Ja kofeiiniton kahvi - hah hah hah - sehän on kuin uima-allas ilman vettä.

En tiedä vaikuttaako ikä vai mikä on, mutta olen jo pitkän aikaa tullut aika huonovointiseksi kahvin juomisesta (en ole. NO EN OLE!)

Olen korvannut aamukahvin jo aikaa Clipperin teellä (lempparini on vihreä tee-gingko-punaviinimarja. Ehkä tästä johtuen päähäni pälkähti vielä kokeilla kofeiinitonta kahvia.

 Menin tietysti kyselemään Ruohonjuuren myymälään ja tietysti heillä oli sopiva tuote: Perulaisen osuuskunnan Coclan kofeiiniton kahvi. Kuulemma suomalais-perulainen pariskunta omistaa paahtimon täällä Suomessa ja tuo sitä maahan. Miettikää nyt! Täällä sitä ollaan kotiäitinä, kun voisi reissata Peruun ja takaisin ja omistaa paahtimon! Ammatinvalintakysymyksiä - sano.

Kuumaa kaffetta ja vanhan aikaista pehmeää kermatoffeeta tangosta... Äitillä on namipäivä.