Kankaita Michas Stoffeckesta ja vähän muualtakin

Täällä pyörii pesukoneessa ensi kesän t-paidoiksi suunnitellut Saksan kankaat.

Kuvittelen jo kaverin makaavan vatsallaan laiturilla pyydystämässä haavilla pikkukaloja. Mutta ei kyllä nämä paidat päällä! Mitä minä oikein ajattelen.

Siskot voivat kietoutua suloisiin sydänvelour huppareihinsa, ja pikkusisko leikkiä hienoa neitiä kukallisessa velourissaan.

Jos äiti harjoittelisi sen ikuisuusprojektinsa eli kudotusta kankaasta ommellun mekkoihanuuden. Mekkotehtaan kirjaa odotellessa...

Pyörähdin myös Jättirätin miinus kakskyt käteisalessa ja ostin ruskeaa collegea, muuntunevat Saimi-svetarihousuiksi.

Ostin Jättirätistä myös keltaista, aika lörppää mutta testikelpoista resoria. Siinä on jotain samaa kuin peura ja singing in the rain -kankaissa. Edellinen keltainen resori kun oli sekaantunut minulle kimppaostosten tiimellyksessä.

Ja Jättirätistä vielä pari perussävyresoria - harmaa-tummanharmaa ja meleerattu harmaa.

Ja vähän eri tyylilajiin. Haluaisin ommella pikkupallerolle Ottobre 4/2011 lehden Country Cottage tyyliset, ylhäältä rypytetyt, perhoshihaiset löysälahkeiset haalarit. Haaremihaalarit. Lopullinen kaava on vielä hakusessa. Ellen minä sitten omi kangasta omaksi kesäpaidakseni. EK:n palalaarista hintaan 1,40 e, että niin tai näin.

Anteeksi ryppyinen kangas, mutta kerrottakoon tämäkin. Vein yhden kankaan ompelevalle kamulle ja jostain järjelle tuntemattomasta syystä palasin ainakin kuuden kera. No enivei, yksi kankaista on jumppapukukangas, jonka fuksiaan väriin ihastuin. Ja Jättirätti tuki suunnitelmia oikein sopivan värisellä tyllillä. Ja Minimimmin mamma näytti vielä esimerkki kivalla mallillaan.

Pikkutanssijalle olisi uusi tyllipuku jo suunnitelma-asteella.

Ja ommeltukin on. Kangaskasat eivät juurikaan huvenneet, koska nämä Hich Jump (Ottobre 4/2011) velourhousut ompelin lahjoitetusta aikuisten velourpuvusta. (Terveisiä!)

Väreistä tykkään oikeinkin kovasti. Pitänee vaan ottaa uudet mitat Raksakamusta, oli sen verran pinkeet lantion ympäriltä. Taskukin aukeni ihan ympyräksi. Mutta kuulin huhua, että näin oli käynyt myös muutoin sopivat housut ommelleelle. Ai jai, onkohan kaavassa jotain...

Ja tulipa harjoiteltua napinläpi. Homma eteni seuraavasti: napinläpijalka paikoilleen ja siihen piirretty aloitusmerkki napinläven taka-hakin kanssa tasan. Sitten väännettiin ommelvalitsin napinläpeen ja nelikohtaisesta valikosta kohta 1. Sur sur. Kohta 2. Sur sur. Kohta 3. Sur sur ja kohta 4. Sur sur. Ja se oli siinä!

Tuli ihan mieleen kuulemani sanonta: pakkohan se on kokeilla, ei sitä muuten tiedä mitä kaikkea osaa!