Terveisiä Osaava Nainen -messuilta!
Hälsningar från Osaava Nainen -mässan (dvs Den kunnande kvinnan)
Varasin tietoisesti rahaa mukaan ja päätin jo etukäteen, että ostan enkä jahkaa.
Jag köpte saker och ting.
Saan vihdoin syötävät sipulini pois jääkaapista (juu juu - ei kuulukaan, mutta...)
Näihin pieniin koukkuihin ripustan joulukoristeen ulko-oveen ja joulukorttien säilytyspussukan tuulikaappiin. Ohjeet näihin joulupuhteisiin löytyvät uusimmasta Taika-lehdestä. Toivottavasti ehdin... Näitä tuotteita myy Rautaharakka, jos kiinnostaa.
Eiväthän nuo Novitan langat ole mitään löytöjä. Mutta näistä pidin.
Jäikö vielä jokin harmittamaan? Jäi tietysti.
Joka vuotinen harmituksen aihe on, että en osta Saija Palinin keraamiikkaa. Meillä Saijan kanssa vaan juttu menee aina hieman sivuraiteille. Hänellä on nimittäin valtavan hyvä vaatemaku: "ihana, joo, mistäs, ai jaa, ai tää vai..." Täytyy joku kerta ottaa Saijan omat työt ihan asiaksi. Niissä kun on sitä jotakin. Emme muuten ole Saijan kanssa ystäviä tahi edes tuttujakaan. Hän on vain todella mukavan tuntuinen ihminen, puhelias ja helposti lähestyttävä.
Joulun lähestyessä yksi kiva idea kaltaisteni juustopäiden varalle: Voi niitä kertoja, kun kahvilan vieruspöydässä tädit ovat katsoneet säälivästi. Kroonisesta unenpuutteesta höpsähtäneenä on tullut pyyhittyä maitokuutin pikkunaama sillä toisen pään tahrojen kukittamalla pyyhkeellä. Olisi ollut kätevä omata värikoodatut pyyhkeet, joissa on pienokaisen kuva ja alla lukee vielä varmuuden varaksi:
peppupyyhe.
Pitääkö pienten pienokaisten äitien muuten tottua väsymykseen? Vai pitäisikö heidän järjestää mahdollisuus lepäämiseen? Vai pitäisikö ympäristön pakottaa äiti välillä lepäämään? Muistan, että minua ei niin vaan saatu lepäämään. Joskus ihana sukulaiseni vain tupsahti eteiseen ja ilmoitti, että nyt lapset lähtevät hoitoon. Piste.
Äitihän on lapselle elintärkeä. Enkä nyt viittaa siihen, miten maito tarjoillaan. Viittaan siihen äidin ja pienokaisen katsekontaktiin ja henkiseen yhteyteen. Ihan kuin ne syvät ikiviisaat lammet, joita sielun peileiksikin mainitaan, imisivät äidin katseesta ihan yhtä paljon kasvun ja hyvän voinnin ravintoa kuin maidosta konsanaan. Niin, että mitä jos sen äidin katse onkin väsynyt, tyhjä, surullinen...
Palataanpa kevyempään aiheeseen. Tämä tonttu olisi niin halunnut muistaa pieniä tyttösiä pikkuisilla käsinmaalatuilla pärekoreilla: sienestykseen, metsämarjoille... Käytännöllisyys vei taas voiton, ja ostin vielä astianpesukoneen puhtaat - likaiset -magneettin ja pyyhenipistimet.
Siinä vaiheessa lakupapereiden keskeltä vaunuista kuului lauhkea toive: mä haluun jo pois tästä kaupasta. Olipa Pallero jaksanutkin - kiitos kulta!
Hyvä joulupukki,
olen ollut tänä vuonna oikein kiltti. Toivoisin joululahjaksi hopeista koivunlehti -korua. Se ei ole mikä tahansa lehden muotoinen koru, vaan aidon puunlehden päälle tehty, uniikki koru. En voi nyt kertoa tontuillesi valmistajan nettisivua, kun en muistanut sitä katsoa itsekään. Mutta tehän varmaan tiedätte, mitä korua tarkoitan. Terveisiä vaan!
ps. laitoin kuitenkin linkin siihen koruun, teillä kun on varmaan kiirusta sitten joulun aikaan
