tiistai 13. syyskuuta 2011

Kel onni on...


Mutta eihän tällainen kangasintoilija voi kätkeä onneaan - Ikasyrin salainen kangaspaketti!

Punahilkkaa ja pikku hahmoja


Aakkosia


Pilvivelouria ja sieniä



Sekä Myllymuksujen outletista villabukleeta. Tästä yritän tehdä pallerolle neuletakin tyyppistä vaatetta ja päähineen. 


Ikasyrin kankaista ei suunnitelmaa ole valmiina. Mutta pitkää hihaa ja lahjetta sekä erilaista pipoa tarvitaan. Eiköhän noista riitä hetkeksi. Ja jos ei sitten iskekään, olen liittynyt facebookissa kangashamsterit ryhmään. Ai jai jai...


Nyt on kankaita. Olisi vielä se saumuri.


Toinen iloinen asia on selkäni.  Se on rauhoittunut hyvin. Paljon enemmän vihoittelee peukalon viiltohaava, huomasi todellakin tekevänsä raparperipiirakkaa ja kuuraavansa muusiperunoitaan. Auts!


Vielä tällaisen kotiäidin kangasluksuksen vastapainona yksi uusi kokemus: Ajoimme palleron kanssa tänään sadepäivän puhteena kaatopaikalle. Veimme sinne farmarillisen kaikenlaista suurta, epämääräistä ja myrkyllistä varastojen pimeistä nurkista.


Ohikulkutietä kaatopaikalle hurautti ennätysnopeasti ja jopa minä löysin oikeaan paikkaan. Toimiston "tyttöjen" kanssa pääteltiin maksuksi euro.


Sitten sain ohjeeksi suunnata kaatopaikan liikenneympyrään (joo, se on iso mesta) ja kääntyä liittymästä numero kaksi. Ajotien lopussa oli taas paljon henkilökuntaa auttamassa.


Koko reissu kesti vain puoli tuntia ja onnistuin eksymään vasta palatessani ja arvaattekin etten lopullisesti. 


Olisipa yhtenä intohimonani vielä lasten ulkovaatteiden ostelu ja sovittelu. Ne on nyt vihdoin inventoitu, ostettavaa on vaivaiset yhdet toppahousut ja yhdet kengät. Ja kirppispaikan täydeltä taas pieneksi jäänyttä. Kelpaisiko kotiäitiys työkokemuksena johonkin kierrätysalan duuniin?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit ja jätit kommentin <3