Kädentaidoton messuilla

Pääsin kuin pääsinkin Kädentaito-messuille, joten pikatikkejä vain tällä kertaa. Kaapissa muhinut pätkä verhopuuvillaa muuntui puikkopusseiksi. Hintaa per pussi tuli noin kaksi euroa.


Ompelin pussukat mukaillen Hipun blogin tapaa. Kokeilin myös Suuri Käsityölehden (9/2006) tapaa, jossa vuori ommeltiin lopuksi käsin vetoketjuun. Oli mielestäni Hipun tapaa hitaampi, mutta toisaalta mahdollisti ohjelmien katselun lasten kanssa. Tilda-kirjoissani on myös jokunen pussin ohje. Niitäkin varmaan teen jahka kerkiän.

Ja messuista.

Sisareni teini istutti isommat lapseni namipussi kädessä television eteen hyvin kohtuullisen palkkaneuvottelun jälkeen. Me isot tytöt karkasimme pallero kärryissä messuille.

Ajankohtaisinta itselleni oli hankkia jotakin kivaa ja nopsaa tarviketta korttien tekoon. (Olen lupautunut mukaan korttitempaukseen, jossa lahjoitetaan kortteja keskosten sairaanhoitajille pienten potilaiden virstanpylväitä juhlistamaan.)

Messuilla olikin vaikka mitä ihanaa. Hillitsin itseni ja investoin vain tällaiseen leimasinsettiin.

Blogini kuvassa olevan koiran mustat ääriviivat ovat leimasimesta, värit taasen vesiväriä ja liitua.

Menin sitten kotosalla testaamaan leimasimia Raksakamun nähden. Hän suorastaan himoitsi päästä "auttamaan". "ET." "Edes yhden?" "No yksi." 

Kun Raksakamu pääsi leimasimeen kiinni, hän teki leimaamisen nopeusennätyksen ja mutisi puuhatessaan: "Pieniä keskosia syntyy ihan hirveästi ja niille tarvitaan tooosiii paaljon kortteja."... tömps tömps tömps