yksiväristä leggaria

Yksiväristä - yksitoikkoista

Yksiväristen leggareiden kankaiden valinta on vaikeaa. Lopputulosta ei oikein saa visioitua. Ompelutyökin on pelkkää rutiinia. Jossain vaiheessa alkaa katumaan koko juttua, onkohan tässä mitään järkeä?

Kannattaa vaimentaa epäilyksen ääni ja surrutella surutta menemään. Vanhat t-paidat ja tunikat näyttävät taas freeseiltä ja iloista kirjavuutta kesyttää mukavasti yksivärinen leggari.

Ruskean kanssa sopii mukavasti myös tumma violetti, joka ainakin omalla näytölläni näyttää kyllä siniseltä. Lupasin joskun kommentoida, miten puuvillainen vinokanttisomistus kestää pesua ja sopii venyvän trikoon kamuksi. Hyvin kestää eikä ongelmia venymättömän ja venyvän liitosta ole koitunut.

Ja vielä sovituskuva - pikkuneiti esittelee uutta Helinä-kelloaan. Äiti huomaa: kasvaa se sittenkin, kaava on muuttunut sopivasti löysästä aivan tyköistuvaksi!

Yhtenä päivänä sain kutsun kahville. Varmistin vielä, että menemmekö kirpulle ja nappaamme sumpit vai tarkoitetaanko oikeaa kahvilaa. Oikeaa tarkoitettiin.

Aika pieni isoveli saatiin kuukahtamaan päiväunille ja valvova silmä jäi läppärilleen etätöihin. Me nappasimme hampaattomia hymyjään jakelevan pikkuistakin pienemmän pikkuveljen matkaan ja suuntasimme Cafe Artiin.

Cafe Art sijaitsee jokirannassa ja koukuttelee ohikulkijoita ovesta pöllähtelevillä kanelipuustien tuoksuilla. Kahveja keittelee paikan päällä ihka oikea ja palkinnoillakin huomioitu barista, kehaisi kahvikamu.

Nöööhh, kahvi on kahvia, vaikka sen voissa paistaisi, ajatettelin. Barista loihti minulle capuccinon päälle maidosta tulppaanin sydämen muotoisine kukkineen. Minä siitä sulin vähän notkolleni. Makukin oli hyvä - ainakin huomattavasti omia kiukkuisia pannunloppujani pehmeämpi.Sitten vain pikkurilli törrölleen ja maailmaa parantamaan. 

Iso kiitos viitseliäälle kamulle kutsusta - miksen aikanani tajunnut, että päikkärit voi viettää näinkin laadukkaasti!