Suoraa ja sik sakkia - Lätt som än plätt!

Askartelutarvikenyyttärien hengessä, viisi naista, neljä pikkuista ja yksi koira, kerrankin ajoissa nauttien joulun askarteluista ennen muita joulukiireitä. Tuloksena jokunen joulukortti, useita pakettikortteja ja tilkkutyön aihio sekä paljon hyvää mieltä.

Kiitos ja anteeksi emännälle!

Säntäsin ovesta pallero vanavedessä, hain ehkä turhankin omatoimisesti ompelukoneen ja surrasin lähes maanisesti valmiiksi leikkaamani tilkut kokoon. Kun työ oli vanua vaille valmis, maltoin pysähtyä sienipiirakan, glögin ja suklaakrokanttien ääreen. Havahduin siihen tosiasiaan, että muut vieraat pienokaisineen olivat jo lähteneet yhtä koiran "äitiä" lukuun ottamatta. Ja minä selittelemään: kas kun en ole ehtinyt ompelemaan, ja oli pakko saada vihdoin ommella, ja kiitos muuten kutsusta...

Työn ohje on uusimmassa Taika-lehdessä. Älkää pelästykö levotonta taittoa. Kyllä niitä ideoita siellä on.

Kaikki kankaat Tmi Va-Ritista lukuunottamatta patjaraitaa, jonka ostin Jättirätistä. Metrihinnat 6 - 9 e/m ja ainakin Va-Ritissa mittoihin sisältyy reilu kutistumisvara.

Luulin tehneeni luovankin löydön tuossa ruskeataustaisessa kankaassa. Näin siinä piparien ruskeaa ja lumisadetta. Yllätys yllätys, kun katsoin kotona Taika-lehden ohjetta... Kas, mikäs kangas se siellä...

Ja tuossa valkotaustaisessa kankaassa näin viitteitä polvekenauhaan ja käsin harsintaan.

Muut punertavat kankaat yrittävät yhdistyä kotimme kirjaviin lattialaattoihin ja kuitenkin jouluunkin.

Itse työ on helppo. Suorakaiteet ja kattokolmio ommeltiin nurjalta suoralla tikillä ja huoliteltiin päältä sik sakilla. Valmis talo ommeltiin takakankaaseen suoralla ja lopuksi sisään pujotettiin vanua.


Tässä on todellinen "nyt ompelukone haltuun" -työ. Helppo!

Fem kvinnor, fyra barn och en hund samlades och julpysslade litet. Här ser ni resultatet. Tygerna är bomul och dom kostade ungefär 6 till 9 euro/meter.

Osaava Nainen -messuilta

Terveisiä Osaava Nainen -messuilta!

Hälsningar från Osaava Nainen -mässan (dvs Den kunnande kvinnan)

Varasin tietoisesti rahaa mukaan ja päätin jo etukäteen, että ostan enkä jahkaa. 

Jag köpte saker och ting.

Saan vihdoin syötävät sipulini pois jääkaapista (juu juu - ei kuulukaan, mutta...)

Näihin pieniin koukkuihin ripustan joulukoristeen ulko-oveen ja joulukorttien säilytyspussukan tuulikaappiin. Ohjeet näihin joulupuhteisiin löytyvät uusimmasta Taika-lehdestä. Toivottavasti ehdin... Näitä tuotteita myy Rautaharakka, jos kiinnostaa.

Eiväthän nuo Novitan langat ole mitään löytöjä. Mutta näistä pidin.

Jäikö vielä jokin harmittamaan? Jäi tietysti.

Joka vuotinen harmituksen aihe on, että en osta Saija Palinin keraamiikkaa. Meillä Saijan kanssa vaan juttu menee aina hieman sivuraiteille. Hänellä on nimittäin valtavan hyvä vaatemaku: "ihana, joo, mistäs, ai jaa, ai tää vai..." Täytyy joku kerta ottaa Saijan omat työt ihan asiaksi. Niissä kun on sitä jotakin. Emme muuten ole Saijan kanssa ystäviä tahi edes tuttujakaan. Hän on vain todella mukavan tuntuinen ihminen, puhelias ja helposti lähestyttävä.

Joulun lähestyessä yksi kiva idea kaltaisteni juustopäiden varalle: Voi niitä kertoja, kun kahvilan vieruspöydässä tädit ovat katsoneet säälivästi. Kroonisesta unenpuutteesta höpsähtäneenä on tullut pyyhittyä maitokuutin pikkunaama sillä toisen pään tahrojen kukittamalla pyyhkeellä. Olisi ollut kätevä omata värikoodatut pyyhkeet, joissa on pienokaisen kuva ja alla lukee vielä varmuuden varaksi: peppupyyhe.

Pitääkö pienten pienokaisten äitien muuten tottua väsymykseen? Vai pitäisikö heidän järjestää mahdollisuus lepäämiseen? Vai pitäisikö ympäristön pakottaa äiti välillä lepäämään? Muistan, että minua ei niin vaan saatu lepäämään. Joskus ihana sukulaiseni vain tupsahti eteiseen ja ilmoitti, että nyt lapset lähtevät hoitoon. Piste.

Äitihän on lapselle elintärkeä. Enkä nyt viittaa siihen, miten maito tarjoillaan. Viittaan siihen äidin ja pienokaisen katsekontaktiin ja henkiseen yhteyteen. Ihan kuin ne syvät ikiviisaat lammet, joita sielun peileiksikin mainitaan, imisivät äidin katseesta ihan yhtä paljon kasvun ja hyvän voinnin ravintoa kuin maidosta konsanaan. Niin, että mitä jos sen äidin katse onkin väsynyt, tyhjä, surullinen...

Palataanpa kevyempään aiheeseen. Tämä tonttu olisi niin halunnut muistaa pieniä tyttösiä pikkuisilla käsinmaalatuilla pärekoreilla: sienestykseen, metsämarjoille... Käytännöllisyys vei taas voiton, ja ostin vielä  astianpesukoneen puhtaat - likaiset -magneettin ja pyyhenipistimet.

Siinä vaiheessa lakupapereiden keskeltä vaunuista kuului lauhkea toive: mä haluun jo pois tästä kaupasta. Olipa Pallero jaksanutkin - kiitos kulta!

Hyvä joulupukki, 

olen ollut tänä vuonna oikein kiltti. Toivoisin joululahjaksi hopeista koivunlehti -korua. Se ei ole mikä tahansa lehden muotoinen koru, vaan aidon puunlehden päälle tehty, uniikki koru. En voi nyt kertoa tontuillesi valmistajan nettisivua, kun en muistanut sitä katsoa itsekään. Mutta tehän varmaan tiedätte, mitä korua tarkoitan. Terveisiä vaan!


ps. laitoin kuitenkin linkin siihen koruun, teillä kun on varmaan kiirusta sitten  joulun aikaan

Pienemmät vai isommat ysikakkoset? Storleksproblem

Meille on muodostunut jo lentäväksi lauseeksi: Ai ostitko ihan kaupasta? Tällä lauseella minua vähän kiusoitellaankin innostuksestani ostella sitä sun tätä tarpeellista ja tarpeetonta kirppareilta. 

Viime keväänä ostin "ihan kaupasta", 70 prosentin alennuksesta ulkoilupuvun pallerolle. Takki on valkoinen ja housut harmaat. Takin pituus on edelleen hyvä mutta lahkeet alkoivat uhkaavasti kivuta kohti nilkkoja. 

Onneksi kirpputorilta osui eteeni 7 e ulkoiluhousut kokoa 92 cm. Ne ovat juuri sopivasti pidemmät kuin keväällä ostamani harmaat ulkoiluhousut myöskin kokoa 92 cm. Hmmm.

Ja ihmeen hyvin uudet ulkoiluhousut sopivat myös virkkaamani pipon sävyihin.

Jag fyndade nya byxor med storleken 92 cm till min dotter från loppis. Dom där nya 92 cm byxorna är ungefär fyra centimeter längre än dom där äldre byxorna med storleken 92 cm. Konstig, tycker jag.

Löysin myös kivat mokkakengät pallerolle, 3 euroa.

Och nya lederskor, tre euro.

Meillä pikku palleroisen suurin ilo on keittää äidlle "kaffetta".

Suodatinpussin taittelu on oikea motoriikan taidonnäyte. Tyttönen on oppinut myös tasoittamaan mittalusikan annoksen - vielä kun osaisi tehdä sen kahvipurkin eikä pöydän päällä.

Kun vettä on kolme kuppia, lasketaan ensin "yssi, kassi, kolme". Mutta kun tässä huushollissa ei kursailla ja kahvin keitto on muutenkin niin hauskaa, voidaan laskea vielä uudestaan samat. Ja äiti saadaan hereille. Takuulla.

Min minsta barn älskar att koka kaffet till mamman. Det är bara att hon kan inte räkna ännu. Det blir litet starkt någonstans.

Tämän viikon ompelut ovat tylsiä, joten niitä ei nyt bloggailla.

Ikasyr salaisia - från den hemliga tygpaketet

Tästä eteenpäin yritän lisätä jotakin infoa postauksistani myös ruotsinkielisille. Opin jo kättelyssä, että netin ilmaiset sanakirjat kattavat aika heikosti ompelusanastoa ;O)

Från och med i dag lovar jag göra mitt bäst att alla svenskspråkiga kan läsa mina inläggningar också. Jag är helt och hållet finska. Jag tror att vi klarar nog!

Kaikki kaavat/ alla mönstrena Ottobre CWS, Vilkas ja/och Saimi

Kuviolliset kankaat Ikasyr / alla färgglada tygena från Ikasyr

Turkoosi kangas / turkos Royal kestot 

Resorit / mudd Myllymuksut

Muistatteko kun ostin leimasinsetin Osaava nainen -messuilta? Parilla leimasimella on syntynyt jo vaikka minkälaisia kortteja. Ja sanakirja ei taas tuntenut sanaa pyssel, jonka yhdistän askarteluun. Mikä se sitten voisi olla?

Jag gillar faktisk dom här stämplar med vilka man kan göra alla slags presentkorten.


(If there should be any English speaking readers, please let me know. I would be more than happy to translate my postings in English, too.)

Motivaatioreitiltä ostettua

Olen ottanut esille kiukuttelevan alaselkäni. Sitä ei ole voinut oikein unohtaakaan. Viimeksi se suuttui kovasti punahilkkahousujen ja ruskean tunikan leikkuusta.

Selän rentouttamiseen kävely on oivaa liikuntaa. 

Ja mikäs sen hauskempaa kuin skipata linja-auto ja valita syksyisen kaunis reitti sopivien motivaatiopisteiden kautta.

Tänään kävelin huikaisen innostavan ja kotoisan puutaloalueen läpi. Oi noita onnen lapsukaisia, joiden alakouluna toimii upea vanha puukartano nurmikkopihoineen!

Eli jotakin sellaista, jota itse ei osaa tahi jaksa ommella: pitsijakku pallerolle

Kauluspaita myös pallerolle

Virkatun näköinen neuletakki ja pieni paituli alle

Sekä aasialaishenkinen paitapusero.

Tällaista mallia olen jo kauan kaavaillut työn alle itsekin. Erityisen viehättävänä pidän korotettua vyötäröä ja lomittain menevää pääntietä. Ihan kiva sovittaa parin euron ostosta, jotta kuinka tuo ylipäätään istuu.

Muuten, kokolapuissa oli samat numerot ja silmämääräisesti näitä käytetään aikajaksolla osaa heti ja osaa vielä vuoden päästä.

Ja hintataso senkun nousee - nyt hassasin 15 e näihin. Toisaalta, se ei ole tyhmä joka pyytää...

Punahilkkaa ja kangasvaihtaria

Ruskea/brun velour Ikasyr

Punahilkka/rödluva jersey Ikasyr

Mudd Jättirätti

Koko/storlek 92/98 cm

Ompelukoneen ompeleista valitsin tällaisen sik sakin ylä- ja alapuolellaan suoraa tikkiä. Sillä on kai nimikin?

Tikkasin sillä venymättömät saumat ja päällitikkasin raglansaumat.

Tiedättekö tuutulaulun: "....ja myös peikkoäidillä lapsia monta ja hännät on solmittu yhteen.." Se on meillä palleron suosikki. On hyvin tarkkaa, että äiti muistaa laulaa lopun "huu ai jai jai jai puh" peikon äänellä. Sellaisen kiltin peikon tietenkin mutta käheän.

Kuvassa oikealla mm. singing in the rain nimellä myyty kangas kolahti myös kotiin tänään. 

Esittelen sen kanssa yhden kangasvaihdoksen eli Eurokankaan sinisen velourin. Väri ei nyt lainkaan pääse oikeuksiinsa mutta se on todella kaunis ja syvän henkuva veden sininen. 

Kiitos Pääskylle ja Aenolle - yritän tehdä kankaille oikeutta.

Otin ompeluaikaa vaikka kaikki kotityöt kasautuvat eri pisteisiin ja kirppikseltäkin oli melkein jo soiteltu tyhjyyttään kumisevan paikan tiimoilta.

Nyt on ollut vain tällaisia valintoja: Jäädäkö kotiin siivoamaan vai hypätäkö kimppakyytiin tervehtimään sukulaisiaan (siinä meni lauantai). Peruako treffit ja siivota vaiko pitää kangasvaihtaritreffit ja samalla hoitaa sieluaan ja kangasvarastojaan (meni puoli tiistaita). Ja jälleen: siivotako vaiko tavata vanhaa kollegaansa. Ja taas meni puoli päivää.

Näiden itsekkäiden valintojen jälkeen mieli on korkealla ja maailma on varmasti vähän parempi paikka elää. 

Blogissakin hiljenee, kun pesen ja silitän pyykkiä, haravoin lehtiä, kierrätän vaatteita, pesen astioita, annostelen antibiootteja, kyselen enkun sanoja, pesen hampaita, keitän perunoita, annan ultimatumeita, patistelen soittoläksyjen pariin - pienen pientä silppua, siitä on äidin arki tehty. 

Sieniukko

Sieni vai maahinen vai Harry Potterin Valintahattu?

vaiko leikkimökin sotkupiilo

kynttilöitä

jääkaapin tyhjennysmeny

lämpimiä voileipiä ja kinkkuinen pastakastike

rucolasalaattia

perhe pöydän ympärillä

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja voimia alkavaan viikkoon!

Meno-paluu-pipot

Kävin sukulaisissa.

Menomatkalla Suuri Käsityö -lehden ohjeen ainaoikeinpipo

Lanka Novita Crystal 

Puikot nro 10

Paluumatkalla oma sävellys tyyliin 7 pienen kääpiön myssy

Lanka Novita Softy

Puikot samat nro 10 (liian paksut)


Yritän etsiä jostakin turkistupsuja. Ei kai mistään neulontalangasta saa yhtä keveitä tupsuja aikaan?

Muroveinik ja Ludovica

Ei nimi pipoa pahenna

Ottobre 4/11 Muraveinik ja Lucovica Ikasyrin aakkosista. Pikkuserkut - here I come!

Halvat huvit

Oli ilta arkinen

kun pieni tyttö muutti sen

Sai pilvikin reunan kultaisen

Lähdimme illansuussa kävellen kirjastoautolle. Pieni käsi sujahti omaani ja jännityksestä vilkkuvat silmät tavoittivat katseeni: "Kivaa!"

Se pääsi taas yllättämään - rakkaus omaan lapseen

Kirjastoautossa yllätti pieni suuri valikoima. Uusi askartelun pikkujättiläinen houkuttelisi pieniin betonitöihin. Raparperinlehden muotoinen lintujen juottoallas... juu...

Ja pitsitöiden kovettaminen kiinnostaisi myös. Etenkin kun hyllyssä komeili ohjekirja virkkaavalle - ai tuolla tavalla virkataan vanhanajan morsiuskruunu... Eikö sopisi nykyajan pikku rinsessoillekin?

Mutta asiaan vihdoinkin. Sani kyseli kepparin ohjeesta. Se löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta toukokuu 2008. Jos tekee ihan kaavan ja ohjeen mukaan, kepparista tulee mielestäni 5 - 7 -vuotiaalle sopiva. Tällöin kepparin pää on noin 30 cm korkea.

Meidän keppari sai on kierrätetty lahjoitetuista farkuista. Edes lahjoittaja ei enää omiaan tunnistanut :D 

Kaikki rinkulat ja avainperät shoppasin suutarilta ja suitsimet ostin jättirätin nauhavalikoimista.


Puinen varsi on harjanvarsi rautakaupasta. Se sahattiin sopivaan pituuteen. Koska meillä ei enää ole maisteluikäistä, maalasimme varren ruskeaksi tädin varastosta löytyneestä purkin lopusta.

Keppareita olemme tehneet ihan villasukkaankin: sukka täyteen nukkaa, jeesusteipillä harjanvarteen ja eikun menoksi!

Nyt vielä kaikenlaiset rästihommat kutsuvat, vaikka tekisi jo kovasti mieli ompelukoneen ääreen! Nauttikaa syksyn väreistä, täällä ne ropisevat jo kiihtyvällä vauhdilla maahan. Meillä on muuten sääntönä, että haravoidussa lehtikasassa saa (ja pitääkin) peuhata, mutta lopuksi kootaan yhdessä lehdet ja viedään ne kompostiin. Halavat on huvit!

Kolme vuotta - hyvää syntymäpäivää!

Kun iloiset nauravat kasvosi nään 

mä usein pysähdyn miettimään

mua mistä hyvästä palkitaan näin

saan nähdä sun kasvavan vierelläin

Jos suinkin osaan

niin lahjoitan sen

tuon lapsuuden kauniin ja onnellisen

Hyvää syntymäpäivää 3-vuotiaalle!