torstai 24. heinäkuuta 2014

Villahuivi kangaspuilla kutoen


Täällä jatketaan kieli keskellä suuta loimen sitomista kangaspuihin.

Miksi pitää olla käärinpirta ja pelkkä pirta?
Sekavaa.

No tuo yläkuvan välikköhökötys on pelkkä pirta. Yleensä yhdestä pirran välistä kulkee yksi loimen lanka. Ja ihan tietyssä järjestyksessä. Tietenkin.


Vihdoin ollaan kangaspuiden kutojan puolella. Innokkaasti, mutta ihan tietyssä järjestyksessä ja tietylle kireydelle kiinnitellään loimilangat kangastukin varpaan.


Ja löystetään sen verran loimea, että voidaan korjata tuon takapuun väärältä puolelta kulkeva loimi kulkemaan sen päältä.


Solmitaan innokkaasti, mutta luonnollisesti erittäin huolellisesti ja aivan täsmällisessä järjestyksessä jokaisesta polkusesta kiinnitys omaan varpaansa. (Muistatte kai niitä varpoja oli siis kuusi, ja jokainen liittyy niihin niisiin, joista jokainen vaikuttaa siis kankaan kuvion eli sidoksen muodostumiseen).

Ja sitten vihdoin - VIHDOIN - päästään aloittamaan itse kutominen.


Ja tuloksen on tälläistä.... Hetkinen!


Ja onhan se tietysti luontoa kasvattavaa ja niin edes päin huomata, että on sitonut aiemmat 36 polkusen solmua päin honkia. Kankaan kuviosta ei tällöin tule ollenkaan sitä mitä pitäisi. 

Sitten vähän haukataan happea, päivitellään sivistyneesti ja aloitetaan uudestaan solmujen sitominen.

Tämän vuoksi, kun vihdoin - VIHDOIN vol 2 - pääsee kutomaan kangastaan ja se tulee esiin juuri sellaisena kuin sen on suunnitellut - tuntee olevansa hyvä!


Eli tämmöttis sano turkulainen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit ja jätit kommentin <3