Yhden koon paidaksi väittivät - sopii ainakin tälle koolle

Tuttu kävi esittelemässä Monacon reissun kuviaan. Ihania paikkoja, hänen pokkariotoksensa olivat kuin suoraan matkaoppaasta. Jonain päivänä minäkin....

Monacosta oli löytynyt yhden koon solmuhelmapaita. Sain sitä sovittaa, ja ainakin tähän kokoon paita istui kuin valettu. Hartioilta se laskeutui rennosti ja helman sai koottua solmulla.

Halusin paidasta kaavan, paperin puutteessa sutaisin paidan Turun Sanomien päälle ja sutaisin siihen.

Kangaskin oli jo olemassa. Kunhan sen nyt ensin löytäisi. Kangashamsterin aikaisempien vuosien löydöt ovat kyllä tallessa. Jossakin.

Mutta löytyihän se, ja ensimmäinen versio istuu aivan loistavasti. 

Sitä paitsi tämä malli piilottaa vatsamakkaran. Ja sehän se on vain plussaa, eikö?

Maxi Majapuun Origamista

Majapuun origami

 Visio oli voimakas: tästä maksimekko kesäaurinkoon!

Selkäpuolelle yönharmaata tehosteeksi

Kaavana pidennetty Tissis ilman hihoja

Ja antaa paistaa!

Pipoja, huiveja ja puolihameita

Päivän teemaa eli tunikoista puolihameiksi.

Ensimmäiset versioni tutuista tunikakaavoista (Onion ja tissis) jäivät hartioista tiukoiksi, joten tunikat ovat jääneet vähälle käytölle. Nyt napsaisin ne poikki, sopiva paita vaan kaveriksi ja käyttöön.

Kumpikin kangas Majapuu

Siivoilin kankaita eilen ja hurautin tänään itselleni jokusen pipon Majapuun avoimista saadulla kaavalla. Että on loistava materiaali tälle kelille, joka ei oikein talviseksi ole yltänyt. Pientä lämmintä mutta ei ahdistavan.

 Alin pipo ja huivi on silmämääräisesti pienennetty. Pienempi tytöistäni on toivonut perinteistä kaulahuivia ja neuloksesta sen "kutoi" hujauksessa. Resori on Majapuun Wanha roosa ja vuorin trikoo on JR:stä.

Nyt lähden jynssäämään likaisen peilin, joka alun kuvissa näkyykin tahroina. Ompelemisiin!

Folk foxia, Noshin kotikutsut ja maton kudontaa

"Onko tämä hyvä asento?"

"Otetaan ilman kasvoja - vaatteesta vain. Loppuiko akku? Ei voi olla totta!"

Mutta totta se kuitenkin oli, kun vihdoin muistaa ottaa kameran mukaan saadakseen apua kuvaamisessa, akkuhan siinä loppuu.

Taustan ihana tapetti ei kuulu oman kotini sisustukseen. Kiipeilin sohville ystävällisen Made for Apesin -blogistin luona Noshin kotikutsujen jälkeen.

Nosh on suomalaisen äidin yritys,joka valmistaa myrkyttömiä luomupuuvilla kankaita- Niissä on puuvillan lisäksi enintään luomustandardin sallima maksimi viisi prossaa joustoa antavaa materiaalia. Esimerkiksi joustofrotee on kokonaan puuvillaa - näppituntumaltaan ikään kuin ilman huuhteluainetta pestyn oloista,  pehmeää ja sopivasti joustavaa.

Onnittelut vielä tuoreelle esittelijälle Riikalle hienosti vedetystä esittelystä. Tilanne ei ollut ihan helppo.Yleisönä oli aktiivisia ompelijoita kuten Made for Apesin -bloggaaja, Majapuun nettikangaskaupan yrittäjä ja Pesä puussa blogin pitäjä sekä yksi Suomen parhaiten myyvistä kilpailijan kotikutsuesittelijöistä. Mutta tosiaan, Riikka oli kuin vanha tekijä ja etenkin kankaat tekivät hyvin kauppansa.

Vielä sen verran tästä: Ei kannata pelätä neuloksen valkoista pohjaa - on on sellainen elävä valkoinen,ei mikään tahramagneetti. (Kangas Majapuun folk)

Ja asiasta toiseen: Olen vihdoin toteuttanut unelmani kehittyä käsityöharrastuksessani ja aloittanut opinnot Loimaan ammatti- ja aikuisopistossa. Olen Käsi- ja taideteollisen linjalla suorittamassa perustutkintoa, erikoisalana tekstiilit. 

Koulutuksessa tutustutaan maton- ja kankaiden kudontaan, huovutukseen ja värjäykseen. 

Aloitimme heti. Saimme luoda omat loimet ja koota ne kangaspuihin. Oli siinä lankaa ja solmua kerrakseen.

Kirjava räsy on Ikean kukkaverhoista. Yläosan tekstuuri tai kudontamalli löytyy Maija Muhosen mallivihkosesta, jota voi tiedustella Vanhasta Elmiirasta.

Siks sakkia

Vinoraitaa - molemmat samaisesta vihkosesta

Perinteistä räsymattolookkia eli palttinaa

Ja sitten ensimmäisen asiakastilauksen kimppuun.

Päänsärkyä 

(malli Taito-lehti 6/2011)

Ja särkevän pään uusi tukka

Majapuun apilapalloa ja omenapuun kukkia

Huomenna alkaa uusi kiva koulutus. Erikoistun kankaiden värjäämiseen, villan huovutukseen ja kutomiseen.

Viime tippaan pähkäilin, ommellako ensimmäisen koulupäivän kunniaksi jotain uutta päälle pantavaa. 

Iltapäivällä siivosin kangaskasoja ja löysin oikein sopivat tunikakankaat. Iski sitten inspis ja ensimmäiseksi syntyi tunika Majapuun apilapalloneuloksesta mustana. 

Samalla kaavalla syntyi mukavasti erilainen lopputulos niputtamalla helma kumpparilla.

Näillä on mukava aloittaa uusi vaihe elämässä. 

Ai niin. Viime postauksessa ihmettelin ruttuisia kirjoneuleharjoitusten tuloksiani. 

Ne on nyt purettu ja fb:n ihania lapasia -ryhmästä on saatu hyviä vinkkejä. Kolmannet versiot eivät edelleenkään ole täydelliset, mutta selvästi alkaa käsiala siistiytyä ja vauhti parantua.

Kuvion oli tarkoitus jäljitellä piipadoo-blogistien piparireunaa, mutta tällaista siitä nyt tuli.

Lanka on Novitan bambua, pesua pelkäämätöntä ja todella pehmeää. Mutta neljännet jo puikoilla olevat lapaset syntyvät villasta. Katsotaan mitä niistä tulee.

Kirjoneuletta - apua kaivataan!

Minä kuten varmasti moni muukin ihastelen piipaadoo-blogistien neulomuksia. Tahtoo myös oppia kirjoneuletta!

Vasemmalla on ihan ensimmäinen versio. Hämmennyksen aiheita moniaisia, kuten: miten kuljettaa lankoja mukana, tehdäkö kämmenpuolellekin kuviota vai mennäkö ihan raidalla? Minkä kumman takia kuviorivin alku- ja loppukohta on aivan hirveän näköistä?

Oikealla on versio numero kaksi - vähän siistimpi jo.

Mutta tosiaan: miksi tuohon rivien ja kuvion väliin jäävään kohtaan tulee tuollaista kauheaa möykkyä? Neuvokaa vapaasti!

Nurja puoli.

Kiepautan mukana seuraavan langan joka neljännen silmukan jälkeen käytettävän langan ympäri, jottei langanjuoksuista tulisi liian pitkiä.

Vai miten kirjoneuleessa kuljetetaan odottavaa lankaväriä? Neuvokaa neuvotonta.

Ja jos elämä ei riittävästi hankaloidu uusia oppeja hankkimalla, kannattaa tehdä jotain sukulaisille. Minäkin hellänä hetkenä halusi sisustaa äitini vessaa uudella matolla (periaate nro 1: älä koskaa sisusta toisen kotia). No tulihan siitä matosta sitten liian pieni (muistatteko tätä: 

Nappasin maton kainalooni ja suurensin sitä. 

Olin jo täysin kyllästynyt valkoiseen lankaan ja valkoiseen kuteeseen ja ajatettelin piristää mattoa raidoilla:

Tämä on varmaankin versio kolme. On hankalaa saada tasaista mattoa yhdistämällä erittäin venyvää ja täysin venymätöntä kudetta. Purkua ja virkkausta. Purkua ja virkkausta. Jo kynnykseltä tulee kommentti: "minkä herran tähden olet virkannut ruskeaa raitaa vaaleansiniseen vessaan tulevaan mattoon!" No mä luulin että....

Sääntö numero kaksi: älä luule vaan kysy. Ja mieluummin ennen kuin käytät tunteja ja tunteja vääriin väreihin.

Onneksi matto sentään hyväksyttiin ja on nyt lattialla. Työlistalle on kuitenkin ilmaantunut vielä "jotain", joka yhdistää vaaleansinisen, valkoisen ja tummanruskean... Ehkä pyyhkeitä?

Ja entä ne lahjapussukat? Minä kun luulin että aikoinani ompelema pussukka olisi huono (sen ompelu jälki nimittäin).

Katso sääntö numero kaksi: älä luule vaan kysy.

Ompelin taas hellämielisenä äiteelleni uuden, ehomman, siistimmän ja ennen kaikkea isomman pussukan. Muistatteko tätä: 

Ja kauhia huuto taas: ei hän halua noin suurta pussukkaa, se entinen on juuri sopivan kokoinen! Ja eikun ompelemaan. Tein monta eri kokoa ja yksi niistä on nyttemmin hyväksytty. Mutta vain varalle. Se vanhin kötöstys pestiin kuin uudeksi ja siitä pidetään eniten. 

Niin, tuo keskimmäinen pussukka syntyi, koska luulin tyttöseni tarvitsevan uusiin verhoisinsa mätsäävän pussukan. Ja sääntö numero kaksi: "Älä luule vaan kysy. Ja mieluummin ennen kuin toimit."

No, nyt on meinaan pussukoita.

Tarpeellista - meikkipussi vaihtarikankaasta ja pojulle ralliraitaa

Tarpeellista: meikkipussukka vaihtareilta löytyneestä kankaasta, vuorina tarpeettomaksi jäänyttä ohuehkoa kerniä.

Tämä menee tuliaisiksi mummilaan huomenna. Olen siellä katsellut aiempaa ompelu-uran alkumetreillä kyhättyä pussukkaa jo aivan liian kauan.

Näiden ompelu on todella mukavaa ja nopeaa.

Lisäksi ompelin pojulle vielä yhden käyttöpaidan, tällä kertaa keltaraitaisesta ralliraidasta.

Pehmeää.

Tänään ollut ns. kalsaripäivä. Silloin röhnätään soffalla, neulotaan, mässytään, katsellaan keskinkertaisia leffoja, ja vähän ommellaan. Entä mikä nostaa kalsaripäivän arvoa? Sille täytyy olla sopiva vertailupäivä. Vertailupäiväni on huominen, jolloin oma trioni palaa minun hoitooni ja siitä jatketaankin sitten täydellä vauhdilla kohti uutta vuotta. Joten tänään: röhnäillään!