perjantai 25. lokakuuta 2013

Sinuiksi Majapuun neuloksen kanssa


Neulos. Neule? Villaa?

Tälläinen ajatusketju esti pitkään kajoamasta tähän kankaaseen. Onneksi olen erikoistunut möläyttämään typeryyksiä ja tätä kautta saanut hyvää oppia materiaaleista.

Ensinnäkin neulos on puuvillaa, jonka voi surutta pestä kuudessakympissä. Aloituspesu on syytä tehdä tässä lämpötilassa ja kahteenkin kertaan. Kangas haluaa kutistua ja näillä pesuilla sille se mahdollisuus suodaan ennen kuin siitä on oma taideteos syntynyt. Mieluummin sitä ompelee lopulliseen kokoonsa asettuneesta kankaasta kuin katselee oman tuotoksensa miniversiota.

Lisäksi tällä epelillä on taipumus venyä, venyä ja veeenyyyää, etenkin kangasrullissa.Tämä venymistaipumus on minulle moneen kertaan selitetty. Oppi vaan ei tunnu tähän kalloon uppoavan. Kantapään alue on ihan oikeastikin kalloa pehmeämpää, joten minä opin sen kautta kätevämmin. Tämän kankaan osalta se käytännössä tarkoitti huoletonta kuivumaan heittoa kuivatustelineen päälle. Minulla on sellainen neliön lattiatilaa nielevä korkea versio, jossa on kulmat. Kulmien kohtiin kuivuikin hienot kangas huiput ja helma venyi kolmioksi. Eli: kangas venyy - kuivata se puolikuivaksi huolettomammin, mutta viimeistään loppukuivatus miellellään huolellisesti leviteltynä - eikä sitten minkään tappien päällä.

Jäi muuten kesken mielenkiintoinen keskustelu pesuasioista - paljonko kannattaa etikkaa lorauttaa esipesuun, jotta värit pysyvät paremmin? Jos joku mahdollinen lukija tietäisi, ottaisin tämän tiedon kiitollisena vastaan.



Tämä kuosi olisi käynyt hyvin modernista puolihameestakin.


Näytän neuloksen vielä nurjaltakin. Ero neuleeseen ja etenkin kirjoneuleeseen näkyy hyvin. Kirjoneuletta puikoilla neuloneet varmasti tietävät, miten eri värit kulkevat nurjalla pitkinäkin lankalenkkeinä. 

Tämä puuvillaneulos on ns. jacquard-neulosta, jossa jokainen väri kulkee mukana ja lenkkejä ei näin ollen synny. Jokainen lanka on myös erikseen värjätty eikä esim. kankaan pintaan painettua.

Kankaan paksuus on sellaista collegen luokkaa, ommellessa ei tunnu venyvältä, joten tottelee kiltisti ihan tavis ompelukoneitakin. 

Wikipedia tietää myös tällaista: Joseph Marie Jacquard (7. heinäkuuta 1752 Lyon – 7. elokuuta 1834 OullinsRanska) oli ranskalainen keksijä. Hänen tärkein keksintönsä oli jacquardkutomakone, eli automaattiset kangaspuut, jonka toimintaa ohjasivat reikäkortit. Kutomakone oli ensimmäisiä ohjelmoitavia laitteita ja ensimmäisiä laitteita jossa käytettiin reikäkortteja. Jacquard-kutomakone onkin vaikuttanut merkittävästi tietokoneohjelmoinnin ja tietokoneidenkehitykseen yleensäkin.



Tätä hamosta kutsun kahden sauman hameeksi. Se syntyi aamulla, akuuttiin vaatepulaan. Yhdistin resoriputken yhdellä saumalla suljettuun neulossuorakaiteeseen. Ja huivi samoin, yhdellä saumalla. Milloinkahan viitsisin huolitella reunat?

Kuva on otettu harjoittelupaikassani Majapuussa. En ole Majapuun ompelijabloggari (hei, jotain rajaa), saan työstäni rahaa ja pidätän oikeuden käydä vieraissa ja ostella ihan mitä kankaita minua huvittaa. Kangasholistina nautin kuitekin tästä työmiljööstä ja aihepiiristä täysin siemauksin niin kauan kun sitä iloa kestää.





lauantai 19. lokakuuta 2013

Keppiheppaa kerä röyhelöiden


Ottobre 3/2012 Hopscotch / Hoops
Majapuun keppihepat
Resori Jättirätti


Loput suikaleet Keppiheppaa vielä joustofroteepaitaan samalla kaavalla, tuunattuna pitkillä resoreilla, paikkataskulla ja valenappilistalla.



Pikkuneiti on tilannut jotakin prinsessalle sopivaa vaatetusta: vaaleanpunaista ja röyhelöitä. Eikös tähänkin olisi voinut lisätä vielä yhden röyhelökerroksen, ehdottaa hän.


Minussa ei asu prinsessaa. Ei sitten hiventäkään.


Miksiköhän? Edes henkäys prinsessa-asennetta toisi varmasti sopivasti potkua jokaiseen päivään.

Vai liekö tässä ollaan jo niin VIPpiä ja Insidea, etten ihan itse sitä ymmärräkään. Blogger ainakin tykkää, että blogini kommentoijiksi sallittaisiin vain jotkut harvat ja valitut, ilmeisesti lukijoiksi kirjautuneet. 

Yritän löytää sen napin, josta päästään tasavaltalaiseen yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen mahdollisimman pian.  



tiistai 15. lokakuuta 2013

Majapuun aaltoja - vaiko piparireunaa?


Majapuun aaltoja - sponsored by me, myself and I - unfornately ;)


Nämähän on siis aaltoja.


Says who? 
Minulle nämä ovat piparireunaa.


Suunnittelin ommella pitkähihaisen tunikan leggareiden kamuksi (Leggarit Vendin, Tarjoustalosta, mustia, sähkönsinisiä, oliivin vihreitä - hamsteeraus).

Siispä levitin kankaan lattialle ja taitoin reunat kohti keskiviivaa. Joskun ennen siihen kankaan keskelle jäi hihoihin riittävä suikale.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Jonkun beba on levinnyt tai kangas on kutistunut.

Riittävän leviää hihapalaa olisi ollut vain t-paidan verran. Tällä säällä se ei enää lämmitä. Hihoihin säädettiin siis jatkopalat suikaleista ja sauman päälle kamulta ostettua koristenauhaa.

Helman kuminauha on hieman löysemmin pussilla, koska työharjoittelussa olen jatkuvasti kyykyssä ja ylhäällä, tarvitsen tilaa liikkua.

Kaava on Ikasyrin (ostettu huom - ei kaverilta kopsattu) Onion. Ensimmäiseen versioon tein muotolaskokset kaavan mukaan. Minulla ne vain kiristivät, joten tästä jätin ne pois ja oikein kivasti istuu. Ja normaaliin tapaan tuossa lantion tienoolla hyppäsin kokoviivoilla sinne isompiin.

Kamu totesi juurikin tästä väristä, että onpa myrkylliset. Itsestäni nämä ovat syötävän herkulliset. Jää syksyn värejä varastoon, kun loppukin kauneus haravoidaan pois sotkemasta 70-luvun suojeltua (?!) betonilähiön ilmettä.

Ja talvirenkaatkin tuli vaihdettua. Mites teillä?

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Se bloggaa sittenkin - majapuun apinoita ja vähän muutakin


Käytän hyväkseni naisten tunnettua oikeutta muuttaa mieltään ja avaan blogini uudestaan.

Olen päässyt kokeilemaan savitöitä. Todella mukavaa ja hyvin monipuolinen materiaali kaikkine eri käsittelyineen. Sain aikaan sydänrasian, jonka sisältä pilkahtaa myöskin yksi innostuksen kohteeni eli korut. Tämän setin annoin äidilleni ja tässäkin iässä on niin riemuisaa, kun äiti tykkää ja kehuu!


Tämä on purettu jo helmiksi, mutta harjoitusta tämäkin.


Ottobre Forest Path
Majapuun raitajoustofrotee

muistiin itselle: paksuhko materiaali joka sopisi ehkä paremmin vaikkapa jumpsuittiin.



Ottobre Tilda
Majapuun joustofrotee



Ja kerta kiellon päälle samat soosit eri mausteilla


Bambulangasta rättiä - opettelin samalla virkkaamaan sydämen.

Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat!

torstai 18. lokakuuta 2012

Viimeinen postaus - Kiitos lukijoille!


 Lopetan blogin näihin siililapasiin. 
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille. 

Oikein hyvää syksyä ja halit kaikille!

lauantai 6. lokakuuta 2012

alakoululaisille arkeen


Suunnitelma

ommella rento asu pojalle


Vartalonmalli: pitkähkö selkä suhteessa jalkoihin
 Ottobre James D. mallia lehdestä 4/2009
Superhelppo

Ja housuiksi pojan mitoille muokatut Cheveyo-malliset housut Ottobre 1/2012


Kamu ei pääse vielä sovittamaan - silmämääräisesti housun malli näyttää pysyneen ihan hyvin omista säädöistä huolimatta.


Kankaat JR


Isosiskolle kokeilin Ottobren mallia Frenchie stripes Ottobre 1/2011


Hihojen istuttamisessa ihmettelin, miten voi mokata näin: hihat olivat aivan eri kokoluokkaa. Piti oikein lukea ohjetta. Ahaa! Hihoihin kuuluu rypytys. Olihan se kuvaankin piirretty, en vain erottanut niitä rypytyksiksi.


Tytön mielestä paita on "kauhea". Minä laitoin sen tytön laatikkoon. Olkoon se siellä jonkin aikaa. Jos sitä ei koskaan käytetä... Kirppis kutsuu!

Minusta tämä vaan kävisi niin passelisti "sen" harmaan edullisen JR:n velourin kanssa.

Ja yksi juttu vielä: olen saanut en vain yhtä, enkä kahta vaan peräti kolme tunnustusta. Kiitos! Arvostan niitä todella. Jaan kuitenkin tunnustukseni eteenpäin käymällä moikkaamassa muita bloggareita ja jättämällä terveiseni.






maanantai 1. lokakuuta 2012

Take a ride peikkoäiti!


Lapsonen on järjestänyt itselleen mukavat oltavat lastenohjelmien katseluun: sohva on muotoiltu ja leipää eväänä.


Äiti ompelee lokakuulle vaatetta kerrospukeutumista silmällä pitäen. 

Michas Stoffeckesta Take a ridea Ottobren 4/2012 Little lamb -paita pitkähköllä resorilla ja Hopsis leggarit.


Kokeilin samasta lehdestä Pupunen-mallia. Meillä täytyy hieman kaventaa pääntietä, pikkuinen on niin soukka että meinaa olkapää karata ulos pääntiestä.

Tämän kankaan teema eli peikkoäiti lapsineen, jolla on hännät solmittu yhteen - tämä on niin rakas. Melkeinpä joka ilta lauletaan ja Peikkoäidin tuutulaulu lauletaan aina.


Eipä sattunut olemaan framilonia kotona, mutta näin nätisti hiha pussittui pelkällä resorillakin. Hihan mitta kannattaa myös tarkistaa oman lapsen kainalo-ranne -mitasta. Meillä hiha oli noin kolme senttiä liian pitkä. (Ai enkö mitannut vai? Jokainen antamani neuvo pohjautuu omakohtaisiin mokiin, ettäs nyt tiedätte.)

Edellisessä Michas Stoffecken kimpassa tilasin ns. yllätysresoripaketin. Yllätys olikin melkoinen, kun kuvittelemani useiden näytepätkien sijaan sain puolen metrin palat neljää väriä: oranssia, violettia, neonkeltaista ja jotain jota en nyt muista. Isoja paloja ja hieman outoja sävyjä.

Mutta ompelepa Michasin kankaista. Kuinka ollakaan - sävyt natsaavat kuin nenä päähän.

Resorit ovat pehmeitä ja venyviä, oikein mukavia ommella. Kyllä ne onneksi käyttöön tulevat.

torstai 27. syyskuuta 2012

Viilenee - on aika lapasien


Pikkuinen ylsi kaupan alimmille hyllyille ja nosti sieltä sylinsä kokoisen lankarullan: "tätä! Ja keltaista!"

Meillä ei ole mitään ulkovaatetta sävyissä tämä ja keltainen. Mutta mitä siitä. Voihan sitä ommella sellaista.



Syksyisillä turuilla ja toreilla on ollut hyvä omppu- ja sukkavalikoima. Mutta pojun luokassa on muotia lapaset. Lyhytvartiset. Äiti teki.


Tyttöjen synttärikakku - pohjana Kinuskikissan mehevä suklaakakku, täytteenä banaania ja itse keitettyä mansikkahilloa sekä suklaan makuista kermavaahtoa parilla liivatteella ryyditettynä.


Voi harmi tätä ohjelmaa, mitä kääntelee kuvia.

Pienemmän tyttösen synttärilahjaksi pestiin ja puunattiin minun nukenvaunut ullakolta.


Ja pakko mainostaa Avaruusnutun ihanaa liiviä - omani ostin Punaisesta norsusta Forumista.

Jos tämä kurkkukipu ja väsy ei hellitä, postataan lisää neulottua. Muuhun ei nyt kykene.


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Välikauteen


Ottobren Tilda maustettuna taskuilla ja resorilla. Taskujen kaava on teekupin aluslautasen puolikas, ompelin joustofroteekaaret OP:t päällekkäin ulkoreunasta yhteen, silitys, kääntö ja taskunsuihin resorit. Apukiinnitys tikkaamalla sivusaumaan, päällitikkaus miehustaan ja lopullinen kiinnitys hiha-sivusauman sulkeutuessa.


Michas Stoffecken fleecestä Ottobren Funny fox. En halunnut huppua, koska ajatuksena on käyttää tätä takkia välikerroksena. Pääntielle leikkasin suorakaiteen, OP:t vastakkain lyhyet sivut kiinni, sitten käänsin suorakaiteen oikeaan muotoonsa ja tikkasin OP:t vastakkain pääntiehen.


Ja housujen kera tulikin sitten jo vähän liikaa. Katsotaan jos innostun ompelemaan yksiväriset fleecet kuitenkin.


Tämä kangas on vaihtareita - pilareita on kuin antiikin Roomassa. Siis vesitiiviyspilareita. Ainakin monta tuhatta.

Malli on Ottobren 4/2012 Forest path ja aika kapea. Ajatuksena oli, että nuo fleecepöksyt olisivat näiden housujen alla, mutta ei taida onnistua. 


Vyötäröllä on sirkkarenkaat, kuminauha ja uusiokäytetty kimaltava vaaleanpunainen kengännauha.


Tästä kuvasta ei minun murheeni kyllä erotu. Takissa on vihreä raita, eikä se ollutkaan tällainen keltaisenvihreä vaan ihan räikeä mintun tai ompun vihreä. ai jai.

Voipi olla, että ompeluissa on nyt viikon tauko. Meillä on ohjelmassa tyttöjen synttärit ensi viikonloppuna.


Shhh...


lauantai 15. syyskuuta 2012

Jätä lompakko kotiin!


Buhuu - vieläkin ulvon täällä omaa julmuuttani. Miten saatankaan olla niiiiin ilkeä itselleni ja asettaa budjetin Aura Street markettiin? Vain yksi Morotmorot -pöllöheijastin valikoitui mukaan.



Laitan pöllön tyttöseni synttäripaketin rusettiin. Mutta itse olisin tahtonut sateenkaarisydänrintakorun. Ja tahdon vieläkin.


Tätä korttia olin ihaillut moneen otteeseen kamun luona lastenhuoneen seinällä. Joutomaan Kettu kupissa keskellä aavaa merta kiikarit rinnuksilla. Onko tässä mitään järkeä? Siitä en tiedä, mutta tovin jos toisenkin olen ketun kanssa ajatusten virtaan unohtunut. Ja nyt, sori vaan lompakko, tiedän mistä näitä voi ostaa, hah hah haa!


äh - huti




No nyt näkyy eli sallin itselleni pipon oston. Värivalikoima oli maanläheinen: harmaat, beiget, tummanruskeat, siniset ja sinapit.

Hoito-ohjeläpyskästä: "käsinpesu. ei silitystä, ei rumpukuivausta tai muita tyhmyyksiä."

Huomatkaa itse valikoidut napit, niin piste ii:n päällä.


Anteeksi kuvan pieni koko - tämä on Nuttu-Liinan takkeja. Ostakaa nyt joku pois tämä. Minulla on jo leikattuna kierrätyskankaat ja harjoittelu on juuri alkamassa. Mutta olen aivan sortumisen kynnyksellä... Onneksi ei ollut käteistä mukana!

Sen sijaan käteiseni riitti Nuttu-Liinan valloittaviin hihamerkkeihin. Tämä on omalle isollesiskolleni.



Olen nyt tajunnut, ettei hänen namipinonsa ollut isompi siksi, että namit olivat vain eri tavalla kasassa....

Kävin moikkaamassa myös Fanten sielua - kovasti odottelivat pienten lasten vanhempia asiakaskuntaan vielä. Muita myyjiä olivat mm. Polka Jam sekä J
Saana ja Olli, aivan käsittämättömän upeita kuparilangasta neulottuja pukukoruja myynyt Berit Bragge, Hankala design jne...

Että kannattiko käydä?!?

Hello!