perjantai 3. tammikuuta 2014

Kirjoneuletta - apua kaivataan!


Minä kuten varmasti moni muukin ihastelen piipaadoo-blogistien neulomuksia. Tahtoo myös oppia kirjoneuletta!


Vasemmalla on ihan ensimmäinen versio. Hämmennyksen aiheita moniaisia, kuten: miten kuljettaa lankoja mukana, tehdäkö kämmenpuolellekin kuviota vai mennäkö ihan raidalla? Minkä kumman takia kuviorivin alku- ja loppukohta on aivan hirveän näköistä?

Oikealla on versio numero kaksi - vähän siistimpi jo.


Mutta tosiaan: miksi tuohon rivien ja kuvion väliin jäävään kohtaan tulee tuollaista kauheaa möykkyä? Neuvokaa vapaasti!


Nurja puoli.

Kiepautan mukana seuraavan langan joka neljännen silmukan jälkeen käytettävän langan ympäri, jottei langanjuoksuista tulisi liian pitkiä.

Vai miten kirjoneuleessa kuljetetaan odottavaa lankaväriä? Neuvokaa neuvotonta.

Ja jos elämä ei riittävästi hankaloidu uusia oppeja hankkimalla, kannattaa tehdä jotain sukulaisille. Minäkin hellänä hetkenä halusi sisustaa äitini vessaa uudella matolla (periaate nro 1: älä koskaa sisusta toisen kotia). No tulihan siitä matosta sitten liian pieni (muistatteko tätä: 


Nappasin maton kainalooni ja suurensin sitä. 

Olin jo täysin kyllästynyt valkoiseen lankaan ja valkoiseen kuteeseen ja ajatettelin piristää mattoa raidoilla:


Tämä on varmaankin versio kolme. On hankalaa saada tasaista mattoa yhdistämällä erittäin venyvää ja täysin venymätöntä kudetta. Purkua ja virkkausta. Purkua ja virkkausta. Jo kynnykseltä tulee kommentti: "minkä herran tähden olet virkannut ruskeaa raitaa vaaleansiniseen vessaan tulevaan mattoon!" No mä luulin että....

Sääntö numero kaksi: älä luule vaan kysy. Ja mieluummin ennen kuin käytät tunteja ja tunteja vääriin väreihin.

Onneksi matto sentään hyväksyttiin ja on nyt lattialla. Työlistalle on kuitenkin ilmaantunut vielä "jotain", joka yhdistää vaaleansinisen, valkoisen ja tummanruskean... Ehkä pyyhkeitä?

Ja entä ne lahjapussukat? Minä kun luulin että aikoinani ompelema pussukka olisi huono (sen ompelu jälki nimittäin).

Katso sääntö numero kaksi: älä luule vaan kysy.

Ompelin taas hellämielisenä äiteelleni uuden, ehomman, siistimmän ja ennen kaikkea isomman pussukan. Muistatteko tätä: 


Ja kauhia huuto taas: ei hän halua noin suurta pussukkaa, se entinen on juuri sopivan kokoinen! Ja eikun ompelemaan. Tein monta eri kokoa ja yksi niistä on nyttemmin hyväksytty. Mutta vain varalle. Se vanhin kötöstys pestiin kuin uudeksi ja siitä pidetään eniten. 



Niin, tuo keskimmäinen pussukka syntyi, koska luulin tyttöseni tarvitsevan uusiin verhoisinsa mätsäävän pussukan. Ja sääntö numero kaksi: "Älä luule vaan kysy. Ja mieluummin ennen kuin toimit."

No, nyt on meinaan pussukoita.



keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Tarpeellista - meikkipussi vaihtarikankaasta ja pojulle ralliraitaa


Tarpeellista: meikkipussukka vaihtareilta löytyneestä kankaasta, vuorina tarpeettomaksi jäänyttä ohuehkoa kerniä.


Tämä menee tuliaisiksi mummilaan huomenna. Olen siellä katsellut aiempaa ompelu-uran alkumetreillä kyhättyä pussukkaa jo aivan liian kauan.



Näiden ompelu on todella mukavaa ja nopeaa.

Lisäksi ompelin pojulle vielä yhden käyttöpaidan, tällä kertaa keltaraitaisesta ralliraidasta.



Pehmeää.

Tänään ollut ns. kalsaripäivä. Silloin röhnätään soffalla, neulotaan, mässytään, katsellaan keskinkertaisia leffoja, ja vähän ommellaan. Entä mikä nostaa kalsaripäivän arvoa? Sille täytyy olla sopiva vertailupäivä. Vertailupäiväni on huominen, jolloin oma trioni palaa minun hoitooni ja siitä jatketaankin sitten täydellä vauhdilla kohti uutta vuotta. Joten tänään: röhnäillään!






sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Wanhoja autoja ja sitruunasalmiakkia


"Jos minulle tulee pehmeitä paketteja, minä heitän ne avaamatta olan yli!"


Onneksi pehmeät paketit eivät satu eivätkä mene rikki lennellessään ympäri tupaa.


Kun on ompelevan äidin poika, on pehmeitä paketteja luvassa.


Majapuun Vanhat autot -trikoosta pojan mittojen mukaan pitkähihainen ja mausteeksi pipo myöskin Majapuun jo loppuun myytyjä kuoseja.

Ja ihan toisiin tunnelmiin: vanhin tyttöni siirtyy ensi vuonna yläkouluun. Tytön huoneessa ovat roikkuneet ikkunassa läpikuultavan kukkaiset verhot ja huone todella kaipasi hieman talvista selkeyttä. Mutta mitä yhdistää vaaleanpunaiseen ja vihreään patjaraitaan sekä ruusukukkaisuuteen?

Vaikkapa:


Tähtikangas paikallisesta Jättirätistä.

Toivottavasti tyttö tykkää, kun poikkeaa huomenna glögille ja piparille. 

Lisäys: Koskapa oli vielä hetki aikaa, ompelin pojalle vielä toisen paidan. Paidan kangas on myöskin Majapuusta, aivan mahtavan laadukasta, joustavaa raitatrikoota. Olin ostanut sitä varastoon ajatellen oikeastaan kesän t-paitoja. Mutta on tuo niin pehmeää, eihän sitä voinut jättää odottelemaan. 


Valitsin resoreiksi värin "yön harmaa". Tuntuu sopivan näihin kovin mustiin keleihin paremmin. Keväämmällä olisi varmasti houkutellut oranssi tai valkoinen. 

Nyt täytyy kietaista vielä tämä pakettiin ja huomenna onkin sitten keittiöpäivä.



tiistai 17. joulukuuta 2013

Virkkuukoukulla räsymaton henkeen


Tässäpä hauska tekniikka. Virkkuukoukulla virkataan puuvillalankaa kuteen ympärille.


Jälki näyttää räsymatolta, mutta muoto on pyöreä.


Käyttämäni kude oli erittäin venyvää. Normaalin säännönmukaisen tuplaamisen sijaan jouduin lisäilemään silmukoita sopiviksi katsomissani kohdissa.


Viikkojen tuskailun jälkeen pieni kori valmistuikin sitten yhdessä illassa mattoa täydentämään.

Ja nämä kietaisin lahjapaperiin odottamaan jouluaattoa.



tiistai 10. joulukuuta 2013

Pikainen idean testaus Fall in lovesta ruskeana



Miltä näyttäisi yksi Fall in Love -kankaan kukista aplikaationa?



Testasin sen lahkeeseen.



Sekä ruskea Fall in Love että valkoinen single trikoo kummatkin Majapuusta.


Enempiä ei nyt jouda loruilemaan, pitää mennä hiekoittamaan asunnon edestä ettei postiljooni katko kinttujaan. Ja huomiset joulujuhlan vaatteet vielä laittaa. Ja piparit koristella. Ja sitä ja tätä, kyllähän te sen tiedätte.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Jalkapalloneuloksesta paita ja siihen toivotut kiristimet


Nappulaliigalaisen ylpeänä äitinä tämä kuosi oli pakko saada.


Kysyin pojaltani toiveita paidan suhteen.


Hän toivoi paitaan "sellaisia kiristimiä", näyttäen ranteitaan ja lantiotaan: "tänne ja tänne". 


Kiristimien väriksi toivottiin pinkkiä. Tässä asiassa äiti sävelsi ja laittoi keskivihreää ja keskisinistä, kirsikkaa ja mustaa.

Malliksi pääsi tämän huushollin uusin hankinta eli sovitusnukke. Nukke on hoikkaa mallia, sopinee sellaisenaan isompien lasten vaatteiden mallaamiseen. Äidin vaatteita tehtäessä lisätään vähän toppinkia sinne ja tänne. Hankinta ei ollut kallis, vain jokunen oravannahka.


Onneksi nykyään pipot voivat olla vähän vinksallaan. Ompelin pipon suikaleesta, yhdellä saumalla kiinni ja muotoja päälaelle.


Lopuksi tein villalangasta tupsun päälaelle. Ompelin tupsun kiinni, sillä lanka on konepestävää. Jos langan pesunkestävyydestä ei ole varmuutta, voi tupsun kiinnittää vaikka napilla.

Paidan jalkapallo- ja jättiraita ovat Majapuun neuloksia


perjantai 6. joulukuuta 2013

Jouluverhot omista kangaskätköistä





Tänään halusin vaihtaa Ikean vihreämustavalkoiset arkiverhot jouluisempiin. 

Haastetta kankaan valinnalle toi maalausinnostukseni hedelmänä, tai pitäisikö sanoa versona, vihreäksi maalaamani keittiön seinä - joulunpunaista voisi helposti tulla liikaa vastaväristä seinää vasten.


Kangashamsteri kun olen, päätin ennen ostoksille lähtöä kaivella ensin omat kätköni. Olin aidosti ilahtunut löytäessäni piiloistani Vallilan pöytäliinan, kaimani suunnitteleman vieläpä. Hei paljonko ihmisellä on kankaita, jos ei edes muista niitä kaikkia?

Joka tapauksessa, katsoin kankaan sävyjen sopivan passelisti vihreyteen ja tuovan mukavasti myös punaista. Pöytäliinaa sattui olemaan juuri sopivasti leikeltäväksi pitkulaiseen ikkunaan kapaksi.



Avoimessa keittiö-olohuone -ratkaisussa pitää säilytyksen toimia, muutoin homma karkaa käsistä, hyllyistä nyt puhumattakaan.


En jaksa tehdä asioista liian monimutkaisia - langat laatikoihin mars!


Valoja virittelin heti kuun vaihteessa. Onneksi ne ovat IP44-hyväksyttyjä ja ulkokäyttöön sopivia, rannikon vesisateessa sähkövalojen virittäminen voisi olla kohtalokasta. I'm dreaming of a white Christmas...


En todellakaan ole mikään pesänrakentaja ja tunnelman luoja. Lyhdytkin meillä seisovat rivissä. 


Rusinoita ja pähkinöitä - rivissä ja purkeissa


Pesuainetölkki?

No intoilen täällä joulusiivouksen hitaasta edistymisestä ja halusin näyttää näitä Ikean hauskoja pyykkäysaiheisia tarroja. Hyödynsin niitä heti kaatamalla pesuaineet rumasta pahvipöntöstä myöskin Ikeasta löytyvään isoon kannalliseen lasipurkkiin ja tarrat kylkeen. Meillä lapset ovat jo niin isoja että näin voin pesuaineita jo esillä pitää. Sen sijaan oma äitini täytyy pitää kurissa, ettei lettuihin tupsahda uutta aromia. Niin kuin sekin kerta, kun äitini suojasi lapseni auringolta itsestään ruskettavalla voiteella. Aika pilkullisia veijareita. Tai se kun harjasi hampaat kosteusvoiteella. Olin vielä evästänyt, että harjaa vaan reippaasti vastalauseista huolimatta. Voi lapsukaisia, mahtoi olla makuelämys.

Mutta oikeasti, etenkin eron jälkeen äidin apu on ollut korvaamatonta - Kiitos!

Tällaisia pieniä jouluisia fiksauksia tällä kertaa. Nyt istahdan katsomaan Suomen itsenäisyyspäivän ohjelmatarjontaa lämpimän glögin ja virkkuun kera. Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinullekin lukija.









lauantai 9. marraskuuta 2013

Tylliunelma ompelematta


Jos se olisi minusta kiinni, toteuttaisin omalle pikkuiselle prinsessalleni sellaisen tylliunelman, että eräs hyvän maun tuolla puolen liikkuva periaatteessa morsiuspukuja esittelevä ohjelmakin jäisi kakkoseksi.


Poistetaan kuvankäsittelyn hehkutus ja näytetään totuus.


Tilasin kankaiden yönä Nappikauppa Punahilkasta kaksi rullaa tyllinauhaa: korallin ja vaaleanpunaisen.


Katsoin sopivan helman pituuden tyttösen lempparihameesta ja leikkasin saman pituinsen pahvimallin. Kiedoin pahvimallin ympärille jokusen kierroksen nauhaa ja leikkasin toisen pään auki. Toisen pään jätin mutkalle. Vedin mutkan virkkuukoukulla venyvästä pannasta läpi. Kun sain tyllinauhaa sen verran läpi, että se muodosti silmukan, vedin siitä läpi hännät. 

Näitä ohjeita löytyy tietysti googlettamalla, käytin sanoja tutorial tulle tutu no sew.

Aikaa ei mene kuin tunnin huitamat ja tulos on todella näyttävä - kannattaa kokeilla!







Tuttifrutti - tunikamekkonen poimutelmilla


SLK 2/2010 Tuttifrutti

Ompelin edullisista kankaista ensimmäisen version koossa 110 cm. 
Haluan tyttöseni sovittavan tätä mallia ennen kuin leikkelen Viljamin puodin hattarakekkeritrikooni. Jotain tässä mallissa on minun silmääni liikaa. Täytyy tosiaan nähdä vaate päällä ja päättää sitten.





Mekko on periaatteessa perustrikoopaita, johon lisätään poimutelmia. Oikein helppo ja näyttävä, vähän tietysti vaatii askartelua. Ompelin ohjeen vastaisesti ensin hartiat yhteen. Sitten poimutin hihakaitaleen ja sik sakkasin sen hihaan. Tämän jälkeen kiinnitin hihan normaalisti ja jatkoin hiha-sivu-saumaan. Ohjeen mukaan hiha olisi istutettu. 

Kankaat
punainen sydänkangas JR (värjäävä - 60 astetta pesuun ja desi etikkaa huuhtelulokeroon, saa nähdä miten pitää värinsä)
musta polkadot Majapuusta on 100-%:sta puuvillaa, se ei jousta eikä siten ole parhaimmillaan koko vaatteena. Sen sijaan huppujen vuoriin, helman rypytyksiin, taskuihin ym yksityiskohtiin se on omiaan ilmettä antamaan
Poimutelmien kangas on kangasvaihtareilta - pystyraitaa, enpä ole sellaista kovin usein nähnyt.