torstai 29. maaliskuuta 2012

uuden elämän ensimmäinen päivä


Tofutsies-lanka vie minun ajankäyttöni retuperälle. On sitä niin kiva neuloa. Ihan ohukainen pipo testattiin päivänä aurinkoisena. Alkumatkasta piti vielä vetää palelevat sormet kämmeköiden sisälle lämpiämään. Loppumatkasta oli ihana tuulettaa lämmenneitä käsiään ja tuuli kävi juuri sopivasti läpi pipon. Hyvää kevät lankaa!


Pipojen neulomisen ohessa ovat lapset kasvaneet ja tulevaisuutta pähkäilty.


Kymmenen vuotta kotiäitinä on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kysyä kerran jos toisenkin, jotta mikä minusta tulee isona.

Soitin sitten oikein puhelunkin ja kysyin tätä samaa: Alanko pikkuhiljaa hakeutua työkkäriin vai harkitsisinko yrittäjyyttä?

Ilmeisesti työkkärin jonossa on riittävästi porukkaa ja minut ohjattiin saman tien Potkuriin. Potkurissa mm. yrittäjyyttä harkitsevat ja sille tielle jo päätyneet saavat ilmaista neuvontaa.

Jo ennen treffejä piti laatia liikeidea. Liikeidean ideana on yksinkertaisimmillaan vastata kysymyksiin: mitä, kenelle, miten ja miksi?

No heleppoa.

Mitä? Jotain kivaa ja helppoa. Pipoja.
Kenelle? Kaikille kivoille ihmisille - tyylitajuisille.
Miksi? Yrittäminen olisi kivaa - saisi ostella kankaita ja lankoja työkseen.
Miten? Vaikka sieltä upouuden vaaleanpunaisen mansardikattoisen omakotitalon kivijalkapuodista.

Näin.

Ensin keskusteltiin siitä, mitä aikoisin tehdä. Ajattelin ommella jotakin helppoa ja nättiä ja myydä sitä. Vaikka pipoja. Heiluttelen liikeideaani.

Hienoa todetaan. Voitte sitten unohtaa esim. starttirahan. Finnveran luokituksen mukaan tämä rättibisness on kuulemma toiseksi kannattamattomin. Muistiinpano: Hyvä alku. Ei vimppa!

Sitten keskusteltiin osaamisesta. Tällä käsityöalalla, niin kuin millä tahansa alalla ammattitaitoa ei käy ohittaminen Muistiinpano: En taida myydä omia tekeleitäni. Ehkä sittenkin jonkun osaavamman.


Sitten keskusteltiin kustannuksista. Tällä käsityöalalla kuulemma meidänkin seudulla on valtavasti erittäin osaavaa porukkaa. Ottavat kuulemma liian vähän hintaa. Muistiinpano: Pyydä tuplasti sen mitä muut. Joten kannattaa alottaa varovaisesti ja kevyellä kustannusrakenteella. Muistiinpano: Unohdetaan omakotitalo. Varasto käy ihan hyvin.

Siinä vaiheessa olin lysähtänyt jo aika syvälle tuoliini ja näin jo silmissäni työkkärin jonot. Yllätykseni oli suuri, kun hyväntuulinen neuvoja puristi reippaasti kättäni ja sanoi: "Mutta juuri Sinä voit onnistua! Perustetaanko yritys heti?"

No perustettiin. Kustannuspuolella on ensimmäiset merkinnät: miinus 75 euroa yrityksen rekisteröiminen. Toinen mokoma .fi.-päätteen varaamisesta ja webbihotellin paikasta. Onneksi olkoon minä - Nappisauman upouusi yrittäjä!




perjantai 23. maaliskuuta 2012

Jättiteeppis


Näkyykö?


Entäs nyt?


Ehkä kuitenkin näin - jättiteepaita äidille ihanan lutrusta ja pehmestä trikoosta ja kamuksi lörpähtävä pipa. Kaava Sömnadsmagasin 2011 nro. Jos sitä ei nyt satu kaava-arkistosta löytymään niin kaavan henki on astioista otetulla esimerkillä Kartiojuomalasi pienillä hihojen sisäänotolla. Kaavoja on kaksi kappaletta ja toiset kaksi pääntien huolittelua varten alavaroiksi.

Kankaan myötä terveiset Inkeliinalle!


maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kalastava karhu amima ja saima -kaavoista


Oikein hienosti kulta - taputa vaan! Ja otettaisiinko kuitenkin ne sukat pois?


Ei oteta.


Ha haa


Ja tulipa taas kokeiltua oman lastenpaitakaavan piirtelyä. Pitikö sellaiseen projektiin haaskata tätä Saksasta saakka tilattua kangasta? Ikuinen vauvakuume muka. Ikuinen epäonnistuja pikemminkin! No eipä keräillä säälipisteitä. Piposta tuli ihan pirteä!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tunnustus


Seitsemän satunnaista faktaa itsestäni

1. Osaan lämmittää puusaunan
2. Syön ennakkoluulottomasti ulkomailla - siksi olen myös aina vatsataudissa
3. Yritän oppia keskittymään
4. En kiroile, enkä polta ja minulla on huono viinapää
5. Rakastan hömppäkirjoja kuten Sophie Kinsellan Himoshoppaajan päiväkirjoja
6. Yllätyn aina teatterissa ja vannon käyväni useammin
7. Minulla on hirveä kiire saada asioita valmiiksi. Palaa kohtaan 3.

Kiitos tunnustuksesta saumurin kera blogin pitäjälle
Laitan sen eteenpäin Varsinais-Suomen OE-ryhmän alajaoston bloggaaville jäsenille



keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Michas Stoffecke - punaista kalastajapojulle


Ompeluseura pidettiin ja tässä on kahden päivän ja usean tunnin ompelusaavutuksista puolet.

Juttuseura, vauvelit, herkut, kankaat, kestovaipat, muiden ompelukoneiden ihmettely (mm. Pfaffin ambition) sekä ylipäätään seura ottivat ajasta oman osuutensa.


Michas Stoffecke ja punainen kalakangas käsittelyssä - ensimmäiseksi raglanhihainen t-paita, pohjana Ottobren night owl -kaava, Minä en ole mikään hääppönen aplikoija, siksi kangas on tämän paidan juttu.




En tiedä mitä odotin kotiin tuloltani. En ainakaan sitä mikä minua odotti: Kaksi isää, yhteensä kuusi lasta iältään kahdesta yhdeksään, pulkkamäkeä, spaghetti bolognesea, mansikkapirtelöä, vaipanvaihtoa yms. yms. Meillä oli bisnekset täysin hallussa.

Mitenkähän kauan nuo isukit ilman minua pärjäisivätkään... Hmm...


Mutta tämän yhdenkin ompeluseuran fiilikset kantavat arjessa pitkään. Ei liene ihan itsestään selvyys, että löytää näin aikuisella iällä yhtäkkiä hyvin samanhenkisiä ja samoista asioista innostuneita ihmisiä. Eipä tämä ompeluelämänäkin tunnettu fb-yhteisö eläkään pelkästään virtuaalimaailmassa enää.


Toivottavasti postaustahtini nyt vähitellen taas kiihtyy ja saan minua vaivanneen virheidenteko-pöpön talttumaan. Vielä joku päivä kirjoitan sen lupaamani kirjan: Tuhat ja yksi ompelijan virhettä - lähdeteos

Sitä suurempi kiitos kärsivällisille mukana roikkujille ja toivoa paremmasta myös jokuselle uudelle kasvolle!

ps. Villasukkapostaukseeni liittyen, löysin suomennoksen raaka-aineelle chitin eli kyseessä on suomeksi kitiini, rapujen ja katkarapujen kuoresta saatava kuitu.

Jag har varit mycket lat med att blogga - jag lovar att det ska ändras! Jag har sytt t-skortan och använt tyg av Michas Stoffecke. Vi har också samlats med ett par sygalningar här i Åbo-trakten. Det blev mycket pratandet, ätandet, det hände ett par tygbyte och tygblöjabyten också... Och litet pratandet till.

Jag var mycket överraskad när jag åkte hem: Det fanns två pappår, sju barn, spaghetti bålognese och alting var hel okej. Menar det att jag kan värkligen ta ledigt då och då... Det är ju tygbytepartyt på kommandet...

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Katkarapuja, simpukoita ja soijaa - nam





Ikuinen vauvakuume lukee kiinnostuneena, mitä tämä lanka on syönyt: "chitin" eli katka- ja taskurapujen kuorista saatavaa, luonnostaan antibakteerista kuitua sekä soijasilkkiä, puuvillaa ja superwash villaa.

Värit ovat yhtä herkulliset kuin raaka-aineetkin.

Valmiiksi raidoitetuissa langoissa raidat asettuvat vähän eri tavoin eri kokoissa töissä. Pienissä sukissa (40 s.) muodostui selkeitä keltainen-fuksia raitoja kauniilla väritaustoilla. Ja samasta langasta neulottuun pipoon (120 s.) tuli kelta-fuksiat raidat oranssihtavalla väliraidalla.

Nyt sitten käytetään ja katsotaan, miten ohuen ohut lanka pärjää.

Kivaa touhua on riittänyt blogistanian ulkopuolellakin. Turun oe-ryhmä toimii aktiivisesti. Viikonloppuna ommellaan taas yhdessä. Puuhaamme myös ryhmälippua Käsityömessuille, kivaa! Ja vaikuttaisi siltä, että ensikertalaisen hoitama kimppakin sujuisi ihan hyvin. Mutta eipäs nuolaista...

Täytyy hehkuttaa vielä Turun aktiivisia nuoria. Buukkasin isosiskon mukaan Dressing Mimia -projektin järjestämälle vaatesuunnittelukurssille viime viikonloppuna. Nelituntisen kurssin sisältö oli vaivoja säästelemättä rakennettu.

Ensin saimme tutustua vaatesuunnittelijoiden erilaisiin piirustustapoihin. Näimme ompelijoille lähetettäviä tasorakennepiirustuksia, joista ompelijat pystyvät lukemaan kaikki vaatteisiin tarvittavat yksityiskohdat. Näimme life style -askarteluja, joissa ideana oli näyttää ko vaatteen kantajan kuviteltua elämäntyyliä valikoiduilla symboleilla esim. rantahiekalla. Ja sitten näimme vaatteet kuvattuina mainoskuviin.

Projektin vetäjät piirrättivät osallistujilla croque-piirustusta. Sen ideana on vapauttaa katsetta yksityiskohdista muotoihin. Toisin sanoen vaikka kädet lantioilla seisovan henkilön silmälasit unohdetaan piirustuksesta kokonaan ja esitetään hänet vaikkapa salmiakin muotoisena.

Tästä osallistujat jatkoivat kollaasien tekoon. Lehdistä leikatuista kuvista rakentui teemaa, vaikkapa häät tai luksus.

Ja kollaasin jälkeen päästiin kankaiden kimppuun. Omaan teemaan sopiva kangas asettui paikalle tuotujen mallinukkien päälle, tämäkin on kuulemma yksi tapa suunnitella vaate. Toinen on se piirtäminen.

Ja projektin vetäjä Lan Le iloitsi saamastaan kangaslahjoituksesta -kiitos vielä siitä!

Odotamme kovasti keväämmällä järjestettävää uutta työpajaa. Äiti tahtoo kans!




sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Lentoon


Lennonjohtotorni


Matkalaukut


Kiitorata


Ja kello tikittää...

Kun lapselle tärkeä henkilö on reissussa, näkyy se leikeissä. Ja kuunneltu on tarkkaan, huomaan.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Teinkö prinsessamekon?


Ihanaa äiti - teitsä mulle prinsessamekon!?


Tavallista yritettihin mutta priimaa pukkas - onhan se hienompaa tehdä prinsessamekkoja kuin mitä tahansa killuttimia. Kiitos pieni kultani! 

Kankaana Michas Stoffecken velouria
Kaavana Ottobre 1/2012

Ja kolmin kappalein Saimit


Mustaa velouria


turkoosia velouria käännetyillä lahkeilla


Ja vielä yhdet vihreästä velourista raidallisilla resoreilla

Kauheasti tapahtuu kaikkea, mutta blogin tekstit ne kertoo ompeluksista. Ohjelmassa alkaa olla työelämään orientoitumista. Kuitenkin niin, että ensi alkuun pikku hiljaa ja osa-aikaisesti edelleen lasten elämässä mukana ollen.

Mitä se sellainen työ on?

En minä vaan tiedä. Katsotaan mitä keksitään.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Ensimmäinen retrokangas käsittelyssä


Ensimmäinen käsiini saama retrokangas on patistellut minua harjoittelmaan pääntiehalkiota, napinläpiä, laskoksia sun muuta. Ja tällainen paidasta nyt tuli! Neiti sovittaja ei hievahtanutkaan Pikku kakkoseltaan, joten anteeksi tiskit ja kotipöksyt!





Jokunen virhe vielä irvistää silmään mutta ihmeen käyttökelpoinen tästä tuli. Kankaasta haluaisin vielä intoilla: ostaisin uutenakin tällaista eloisasti pitsi-kukkatyyliin raidoitettua kangasta retrohäivähdyksellä. Tästä olisi voinut sommitella paljon ruskeakukkaisemman tahi vastaavasti vielä pitsimäisemmän valitsemalla enemmän valkoisia raitoja. Hauska!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Napinläpihalkio wanna-be


Olen jälleen opiskellut pääntienhalkion saloja.



Ohje piti ajatella päälle puettuna - eli "oikea" on päällepuetun vaatteen oikea puoli. Ohje oli pojan paitaan eli tytölle samat asiat piti ajatella vielä KE-kohdan toiselle puolelle. 


Jotta yhtälössä olisi riittävästi muuttujia, ei ensimmäiseen versioon leikattu pääntiekaitalekaan enää riittänyt tähän paikattuun. Surrur sitten vinokaitaleella.


Lopputulos:

Halkio eksyi KE-viivasta aika kauas sivuun ja kaitale nousi töröttämään. Huijaavatko edes tähään hätään keksimäni napinläpisilmut katseen noista virheistä?

Mainitsinko muuten ensimmäisen tekeleen kohdalla vieväni tämä osaavammalle kamulle korjattavaksi?No yritys hyvä. Lempeällä mutta tiukalla otteella kamu toivotteli takaisin ompelukoneen ääreen: "Kyl sä pystyt siihen."

Ottaisitko vastaan rahaa?

"Olet ennenkin hoksannut."

Ilmeisesti et.


Tämä ei lopultakaan ihan onnistunut, mutta sitä kiukkuisemmalla pörinällä seuraavan kimppuun!


maanantai 20. helmikuuta 2012

Napinlävet ompelukoneella


Näkyykö tästä kankaasta, että se on peräisin 90-luvun collegepaidasta? Paitaa pestiin ja pidettiin, pestiin ja pidettiin. Ja kangas sen kuin parani. Jossain vaiheessa american high school -tyylinen koripallon kuvalla ehostettu tyyli alkoi maistua vaahterasiirapilta. Kiertoon - mars!


Kangas ei ilman kikkailuja riittänyt 98 senttiseen slouchy cardi -malliin. Takana on jatkokappale ja hihoissa levennyspalat myöskin kierrätyskankaasta.



Pikainen sovituskuva

Nyt naurattaa napinläpikammoni! Napinläpijalka paikoilleen ja sen merkkiviiva kohdakkain kankaaseen piirretyn aloitusmerkin kanssa. Väännettiin toisesta nappulasta piston pituus napinlävelle. Toisesta väännettiin napinläven kohtaan 1, joka tässä koneessa on ensimmäinen lyhyt pääty. Kohta 2 toinen pitkä sivu kohta 3 toinen lyhyt pääty ja kohta 4 toinen pitkä sivu.

Napin ompelujalankin omistan. Sitä en nyt kokeillut, koska ompelen nappeja käsin pitäessäni seuraa kuumepotilaalle. Napin ompelujalka on läpinäkyvää muovia ja luulinkin sitä ensi alkuun aplikointijalaksi. Kyllä ihmettelin, että miten tämä aplikointi onkin niin tahmeaa. Jalka se vain teki työtään ja luuli pitelevänsä nappia paikoillaan.

torstai 16. helmikuuta 2012

Nappihalkio haastaa mutta unipussista tuli söpö


Ihan hyvältähän tämä näyttää - eikö?


Onhan sitä korkeakoulut käyty, mitä omituisimmat tilastomatikan tentit jollakin jumallallisen hengen johdatuksella selvitetty ja kolme lastakin on edelleen hengissä ja hyvässä voinnissa. Miten vaikeaa voi olla napitushalkion ompelu?

Seurasin Ottobren (4/2010) Rousku paitapuseron kuvallista ohjetta miten parhaiten taisin. Kohdassa neljä oli pakko todeta, että ei mennyt ihan nappiin tämä halkio.

Se on nyt purettu. En aio ottaa tästä murhetta. Onneksi tuttapiiriin kuuluu ompeluun koulutettuja ammattilaisiakin. Parempi maksaa työstä ja saada onnistunut etumus.

Kudottujen kankaiden maailma poikkeaa muutoinkin neuloksista. Jumalattoman ryppyistä tavaraa.

Kangas Michas Stoffeckesta



Tämä Ottobren (5/2006) ompelus sen sijaan on juuri sopiva vaikka sellaiselle odottajalle, jonka edellisestä ompelukerrasta on jo jonkin verran aikaa: Etukappale ja takakappale helmoista yhteen, vuoripussi samoin muistaen kääntöön tarvittava reikä sivusaumaan. Sitten pussukat sisäkkäin OP:t vastakkain ja pääntien ympäri hurautus. Ja koko komeus vuorin kolosta oikein päin. Tikkauksia, koristeita yms voi lisätä tai jättää oman maun mukaan. Itse lisäsin tikkaukset ja Kam-nepit.

Päällikankaana on Jättirätin kauniin vihreää fleeceä maustettuna harmaalla palalla. Vuorina on Ikasyrin aiemmista salaisista paketeista paljastunut helmenpehmeä joustofrotee. Se on erinomaista kaikenlaiseen vauvatekstiiliin - puolipotkareihin tai vaikka puklurätteihin.


Ja vielä lopuksi sisäpiirin vitsiä. Olemme jo useamman kerran todenneet yhden ompelukamun kanssa, että kangastilauksemme hiihtelevät samoja latuja. Nyt en voi kankaita tilailla, mutta shoppasin kirpparilta tämän tunikan. Terveisenä kamulle - mitäs värejä on ollut taas mielessä :O)

Jag övade sy en skjorta med knappfördel. Det gick inte bra. Men det gick betydligt bättre med babysens sovpåse. Och med den nedersta bilden hälsar jag min väninna. Vi brukar köpa likadana tyger. Den här gången köpte jag en blommaskjorta från loppis. Jag var väldigt överraskad att märka, att min väninna hade sytt med precis likana färger. Altså hälsningar till henne, också!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Taito-arvonta!


Taitoverkon sivuilla on upea arvonta 

Ilun handu, Villavyyhti sekä Titityy tarjoavat voittajille kunnon lahjakortteja. Taito-lehden vuosikertaa on luvassa kahdella arpaonniselle.

Kiitos vielä Novamelinan blogiin, josta itse tämän arvonnan bongasin.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pikku tilkuista pikkuhousuja


Nyt on kivoja kankaita. Toistaiseksi kerätään rohkeutta kajota niihin saksilla.

Helmikuu on muutoin taukoa kangasostoista ja tätä päätöstä olen kuuluttanut julkisesti lupautumalla mukaan lukuisten muidenkin OE-ryhmäläisten tavoin Kajan "käytä mitä kotoa löytyy" -haasteeseen.

Kotoa löytyykin ihan käsittämätön määrä erilaisia "tätä ei voi heittää pois kun tätä voi käyttää johonkin" tilkkuja.

Ensimmäinen kohtuu hyvän kokoinen palanen muuttui palleron aluspaidan etumukseksi (Ottobre 4/2004).



Aluspaidan takakangas on isosiskon vanhoista Exitin leggareista, hurjan hyvälaatuista, täysin nypytöntä ja pehmeää trikoota.

Pitääkö noita kanttauksia vähän valottaa?

No ne ovat sitä Jättirätin resoria, joka sormituntumalla jo havaittiin lörpäksi mutta värinsä puolestä pääsi testiin. Lörppää mikä lörppää.



Ja jokunen kämmenen kokoinen kankaanpalanen ommeltiin pikkuhousuiksi (Ottobre 4/2004). Kaava sopii meille sellaisenaan.

Onko muuten "Käytä mitä kotoa löytyy" -haasteen vaikutus ihan toivottu, jos tilkkuja yhdistellessä innostuukin: "Hei, näähän on hauska yhdistelmä, pitääkin maaliskuussa ostaa tätä lisää!"

Näitä pikkuvaatteita tehdessä olen huomannut, että Berninan saumurin tikin leveys jää aika leveäksi. Jonain virkeänä ja tarkkaavaisena päivänä pitää harjoitella tikkiä kolmella langalla. Lisäksi Bernina ei tykkää paksuista ommeltavista, kolme kerrosta farkkua ei käy laatuun.

Jag deltagar Kaja's utmaning att använda det som jag har hemma - "man tager vad man haver" vet ni. Jag har många bitar av tyg som är större än min hand men mindre än skjortans fördel. Jag sydde underkläder och dom där bitar passade utmärkt. Jag hade otur med resorens kvalitet. Det är synd, för att dess färg är jättevacker, tycker jag.