Otin tilkkulaatikossa tallessa olleen paidan esiin saksiakseni siitä jotakin. Vuosi sitten Raksakamun yäkki kelpasikin nyt yhtäkkiä ja haluttiin käyttöön.
Koko on vuodessa muuttunut nakinkuoreksi mutta se on kuulemma hyvä vaan. Hihat täytyy saada "sillee ryppyy tähän tiätsä". En tiedä tiedänkö, mutta ompelin hihansuihin resorin. Ehkä se auttaa.
Raksakamun vaaleanpunaista kautta myös tällaisen tähtiaplikointipaidan muodossa. Vaikka ei tuo ryökäle ole paitoja ansainnut. Jos kerran antenniksi kävisi "ihan mikä tahansa metallinen, vaikka henkari", miksi kauko-ohjattavan auton kauko-ohjain korjattiin äidin ompeluration antennilla. Pöh.
Olimme muuten kaverin kanssa Stokkalla "The" lippistä ostamassa: Myyjä rupatteli pojulle: "Taidat olla kova poika pelaamaan jalkapalloa. Minunkin pojan kengistä toinen on paljon enemmän kuran peitossa kuin toinen." Poika hymyilee pelkkänä aurinkona: "Joo kato, mä potkaisen oikealla, siksi se kurastuu paljon enemmän".
Se yksi lippis maksoi muuten enemmän kuin seuraava rotla kirpparilta haalittua:
Vuoritetut pinkit puuvillahousut, violettia joustofroteeta ja tähteä.
Vaaleanpunainen söpöstelypaita pääntien rusetteineen, Reiman kesäsandaalit ja vihreää tasapainottamaan.
Ja L&B-t-paita mekkonen, auringonkukkainen kesälätsä sekä pikkuisen neidin oma valinta: sammakkotossukat.
Olisin kolunnut kaumminkin, mutta pikkuisella oli kaikenlaisia hätiä. Kun niitä pystyi hoitelemaan kirppiksellä, ääni kohosi kunnolla "vatsaan sattuu".
Jätin kierroksen kesken ja huristin kotiin huolimaan.
Pikkuneiti tyhjensi kirpputorilta saamansa pussukkansa sisällön välittömästi. Click-itsejä, ihania, värikkäitä, pieniä, mielenkiintoisia Click-itsejä. Nyttemmin jo omaan aarrerasiaan tarkasti tallennettuna.
Sanomatta lienee selvää, että sekä vatsa että neiti muutoinkin ovat elämänsä kunnossa.
