Myyntikate ja tilin kate - kohtaavatko ne

Turussa on siellä täällä pikkuisia ja vähän isompia puoteja, joiden valikoimat tekisi mieli siirtää ilman sen kummempia karsintoja suoraan omaan kotiin. Yksi tällainen on Leenaelina.

Nuo Polkajamin kortit muuttuvat meillä sisustustaulujen kokonaisuudeksi. Ja kai ne pyyhkeetkin on pakko käydä kietaisemassa kotiinsa. Onneksi ei taida löytyä keittiön kappana. Menisi ehkä jo överiksi.

Leenaelinasta sain loistavan ratkaisun erilaisissa pussukoissa pyörivien lankojeni piilottamiseen näyttävästi: "Jos jotain ei saa piiloon, sitä kannattaa korostaa." Pilbipömpeleihin ja kansi kiinni - siivottu on!

Yrittäjäkurssia on myös istuttu. Siellähän kehotettiin juttelemaan kokeneempien yrittäjien kanssa. Kilttinä tyttönä sain tällaisen kyselytuokion järjestymään erään yrittäjän kanssa ja sainkin hyvää yleistä tietoa alasta ja yrittämisen kustannuksista (ostot, työntekijöiden palkat, tilitoimisto, lehtimainonta, vuokrat, pääoman kustannukset jne jne).

Nyt en enää niin kauhiasti ihmettele, mikseivät kaikki kivat puodit sijaitse kävelykadulla. Kyllä siinä jokusen tuotteen saisi myydä, että tuhansien eurojen kuukausivuoksia tiloista makselisi.

Kurssilla on kahlattu myös hinnoittelua, erilaisia katelaskuja, liikevaihtoa erilaisine yleisimpine tunnuslukuineen ja budjetointia. Minun pankkitilini kate puolestaan uhkaa huveta näiden turkulaisten yrittäjien liikkeiden ihanaan tarjontaan. Miten se nyt menikään: ostokertojen määrä * ostoksen keskihinta...

Omia kustannuksia pitäisi tasoittaa luovuus ja ahkera käsitöiden teko - pikkuiselle lippistä tässä

Mutta ne harjoituskappaleet

niin, ne lukuisat harjoituskappaleet. Purkuun mokomat kökötykset.

Mutta tästä t-paidasta tykkäsin, lisäsin tuohon, olikos tämä nyt petronella-nimistä, Jättirätin oranssia trikoota hihoihin ja vaaleaa sinistä resoreiksi. Tämä yhdistelmä on kiva ja raikas. Ja saa taas leikkiä luovuudellaan.

Luovuudesta puheen ollen - meinasin jo unohtaa: Olettekos te kuulleet paikasta nimeltä Creve. Se on mitä erilaisimpien luovien yrittäjien liikeideoiden tuki- ja kehittämiskeskus. Sieltä saa tietoa vaikka osuuskuntayrittämisestä tai apurahoista. Siellä saa testata liikeideaansa. Jos sinussa havaitaan potentiaalia, erinäisten karsintojen jälkeen voit kuulua Creven asiakkaisiin.

Niitä ovat mm. minua innostava Plastic tribe. Valmistavat silikonikoruja. Ne on sit kivoi.

Toinen ihan vain henkilökohtaisesti innostava on vaikkapa Saana ja Olli. Saanan ja Ollin ansiosta kenenkään ulkoturkulaisen ei tarvitse enää surra - pään voi joka ilta painaa Aurajoki-tyynyyn. Ja ekologisempaa saa hakea - tuotteet valmistetaan hampusta. Sillä lailla!

Leenaelina, Saana ja Olli, Viivi ja Viktor, Peppipaavo, Antonnina, Juulia ja Joonatan... On kyl nimimuisti koetuksella.

leggari-hame-yhdistelmä ja toinenkin t

Pikkusisko halusi myös kalapaidan. Jos olisin hoksannut, olisin tehnyt samantien t-paidasta pidentäen trikoomekon. Vieläköhän tuosta kangaspalasta riittäisi?

Joka kesä ne vain hankin - valkoiset leggarit tytöille. Ja joka kesä päivittelen, millaisia tahroja niihin tarraakaan. Nyt ei kyllä kustannutpuolta tarvitse murehtia, valkoinen t-paita-trikoo Jättirätistä. Kaavasta tuli heti hitti - näitä tulee lisää!

Lumikelloja ja shortseja

Kalastavat karhut kesäiseksi t-paidaksi. Osittain lumisella pihalla kukkivat lumikellot kaikessa rauhassa. Ihania, mahtuvat pieneenkin pihaan ja ovat niin lohdullinen lupaus tulevasta lämmöstä.

Shortsit kaveriksi yksivärisinä.

Sovituskuvia - t-paitaa voisi hiukan isontaa ja shortsit ovat ok sellaisenaan, koossa 104 cm menossa.

Yrittäjyyskurssilla kehotettiin hakemaan henkilöitä, jotka haastavat ajattelemaan.

Ensimmäisen sparraajan kanssa käyty henkevä keskustelu poiki monta ihan aidosti ajattelua vaativaa kysymystä:

Jos haluat tehdä jo töitä, mutta olla lastesi elämässä läsnä, kannattaako alkaa yrittäjäksi. Olet fyysisesti läsnä mutta ajatuksesi askartelevat työasioissa. Kännykän pitää olla koko ajan päällä. Kuka maksaa eläkkeesi ja sairaslomasi?

Jos ajatuksena on tehdä töitä sen hetken, kun lapset ovat koulussa, kannattaisiko ajatella lyhyttä työpäivää vieraan työnantajan palveluksessa?

Hyviä kysymyksiä. Minä huolehdin puolestani niistä huonoista vastauksista.

Pojalle mustat tuulipuvun housut

Erehdyin hankkimaan jokusen söpöstelypuuvillan. Jos vaikka löytyi aikaa rypytellä liehuvia perhoshihoja tyttösteni mekkohin.

Mutta kahden kaunottaren ohella täällä touhuaa yksi pojan viikari. Tässä vajaan talven käytetyt lasketteluasun housut. Ei mitään normaalihintaista meille enää.

Söpöilykankaat katosivat Kangashamstereihin ja paikallisilta kangasvaihtareilta kotiutui mustaa tuulipukukangasta.

Ottobre 4/07 ulkoiluhousun kaavasta kuorituivat kaikki hienoudet.

Väljyyttä jätin sen verran, että voi vetäistä vaikka verskojen päälle "krossailemaan" lähtiessä.

Michas Stoffecke - punaista kalastajapojulle

Ompeluseura pidettiin ja tässä on kahden päivän ja usean tunnin ompelusaavutuksista puolet.

Juttuseura, vauvelit, herkut, kankaat, kestovaipat, muiden ompelukoneiden ihmettely (mm. Pfaffin ambition) sekä ylipäätään seura ottivat ajasta oman osuutensa.

Michas Stoffecke ja punainen kalakangas käsittelyssä - ensimmäiseksi raglanhihainen t-paita, pohjana Ottobren night owl -kaava, Minä en ole mikään hääppönen aplikoija, siksi kangas on tämän paidan juttu.

En tiedä mitä odotin kotiin tuloltani. En ainakaan sitä mikä minua odotti: Kaksi isää, yhteensä kuusi lasta iältään kahdesta yhdeksään, pulkkamäkeä, spaghetti bolognesea, mansikkapirtelöä, vaipanvaihtoa yms. yms. Meillä oli bisnekset täysin hallussa.

Mitenkähän kauan nuo isukit ilman minua pärjäisivätkään... Hmm...


Mutta tämän yhdenkin ompeluseuran fiilikset kantavat arjessa pitkään. Ei liene ihan itsestään selvyys, että löytää näin aikuisella iällä yhtäkkiä hyvin samanhenkisiä ja samoista asioista innostuneita ihmisiä. Eipä tämä ompeluelämänäkin tunnettu fb-yhteisö eläkään pelkästään virtuaalimaailmassa enää.


Toivottavasti postaustahtini nyt vähitellen taas kiihtyy ja saan minua vaivanneen virheidenteko-pöpön talttumaan. Vielä joku päivä kirjoitan sen lupaamani kirjan: Tuhat ja yksi ompelijan virhettä - lähdeteos

Sitä suurempi kiitos kärsivällisille mukana roikkujille ja toivoa paremmasta myös jokuselle uudelle kasvolle!

ps. Villasukkapostaukseeni liittyen, löysin suomennoksen raaka-aineelle chitin eli kyseessä on suomeksi kitiini, rapujen ja katkarapujen kuoresta saatava kuitu.

Jag har varit mycket lat med att blogga - jag lovar att det ska ändras! Jag har sytt t-skortan och använt tyg av Michas Stoffecke. Vi har också samlats med ett par sygalningar här i Åbo-trakten. Det blev mycket pratandet, ätandet, det hände ett par tygbyte och tygblöjabyten också... Och litet pratandet till.

Jag var mycket överraskad när jag åkte hem: Det fanns två pappår, sju barn, spaghetti bålognese och alting var hel okej. Menar det att jag kan värkligen ta ledigt då och då... Det är ju tygbytepartyt på kommandet...

Napinlävet ompelukoneella

Näkyykö tästä kankaasta, että se on peräisin 90-luvun collegepaidasta? Paitaa pestiin ja pidettiin, pestiin ja pidettiin. Ja kangas sen kuin parani. Jossain vaiheessa american high school -tyylinen koripallon kuvalla ehostettu tyyli alkoi maistua vaahterasiirapilta. Kiertoon - mars!

Kangas ei ilman kikkailuja riittänyt 98 senttiseen slouchy cardi -malliin. Takana on jatkokappale ja hihoissa levennyspalat myöskin kierrätyskankaasta.

Pikainen sovituskuva

Nyt naurattaa napinläpikammoni! Napinläpijalka paikoilleen ja sen merkkiviiva kohdakkain kankaaseen piirretyn aloitusmerkin kanssa. Väännettiin toisesta nappulasta piston pituus napinlävelle. Toisesta väännettiin napinläven kohtaan 1, joka tässä koneessa on ensimmäinen lyhyt pääty. Kohta 2 toinen pitkä sivu kohta 3 toinen lyhyt pääty ja kohta 4 toinen pitkä sivu.

Napin ompelujalankin omistan. Sitä en nyt kokeillut, koska ompelen nappeja käsin pitäessäni seuraa kuumepotilaalle. Napin ompelujalka on läpinäkyvää muovia ja luulinkin sitä ensi alkuun aplikointijalaksi. Kyllä ihmettelin, että miten tämä aplikointi onkin niin tahmeaa. Jalka se vain teki työtään ja luuli pitelevänsä nappia paikoillaan.

Nappihalkio haastaa mutta unipussista tuli söpö

Ihan hyvältähän tämä näyttää - eikö?

Onhan sitä korkeakoulut käyty, mitä omituisimmat tilastomatikan tentit jollakin jumallallisen hengen johdatuksella selvitetty ja kolme lastakin on edelleen hengissä ja hyvässä voinnissa. Miten vaikeaa voi olla napitushalkion ompelu?

Seurasin Ottobren (4/2010) Rousku paitapuseron kuvallista ohjetta miten parhaiten taisin. Kohdassa neljä oli pakko todeta, että ei mennyt ihan nappiin tämä halkio.

Se on nyt purettu. En aio ottaa tästä murhetta. Onneksi tuttapiiriin kuuluu ompeluun koulutettuja ammattilaisiakin. Parempi maksaa työstä ja saada onnistunut etumus.

Kudottujen kankaiden maailma poikkeaa muutoinkin neuloksista. Jumalattoman ryppyistä tavaraa.

Kangas Michas Stoffeckesta

Tämä Ottobren (5/2006) ompelus sen sijaan on juuri sopiva vaikka sellaiselle odottajalle, jonka edellisestä ompelukerrasta on jo jonkin verran aikaa: Etukappale ja takakappale helmoista yhteen, vuoripussi samoin muistaen kääntöön tarvittava reikä sivusaumaan. Sitten pussukat sisäkkäin OP:t vastakkain ja pääntien ympäri hurautus. Ja koko komeus vuorin kolosta oikein päin. Tikkauksia, koristeita yms voi lisätä tai jättää oman maun mukaan. Itse lisäsin tikkaukset ja Kam-nepit.

Päällikankaana on Jättirätin kauniin vihreää fleeceä maustettuna harmaalla palalla. Vuorina on Ikasyrin aiemmista salaisista paketeista paljastunut helmenpehmeä joustofrotee. Se on erinomaista kaikenlaiseen vauvatekstiiliin - puolipotkareihin tai vaikka puklurätteihin.

Ja vielä lopuksi sisäpiirin vitsiä. Olemme jo useamman kerran todenneet yhden ompelukamun kanssa, että kangastilauksemme hiihtelevät samoja latuja. Nyt en voi kankaita tilailla, mutta shoppasin kirpparilta tämän tunikan. Terveisenä kamulle - mitäs värejä on ollut taas mielessä :O)

Jag övade sy en skjorta med knappfördel. Det gick inte bra. Men det gick betydligt bättre med babysens sovpåse. Och med den nedersta bilden hälsar jag min väninna. Vi brukar köpa likadana tyger. Den här gången köpte jag en blommaskjorta från loppis. Jag var väldigt överraskad att märka, att min väninna hade sytt med precis likana färger. Altså hälsningar till henne, också!

Kankaita Michas Stoffeckesta ja vähän muualtakin

Täällä pyörii pesukoneessa ensi kesän t-paidoiksi suunnitellut Saksan kankaat.

Kuvittelen jo kaverin makaavan vatsallaan laiturilla pyydystämässä haavilla pikkukaloja. Mutta ei kyllä nämä paidat päällä! Mitä minä oikein ajattelen.

Siskot voivat kietoutua suloisiin sydänvelour huppareihinsa, ja pikkusisko leikkiä hienoa neitiä kukallisessa velourissaan.

Jos äiti harjoittelisi sen ikuisuusprojektinsa eli kudotusta kankaasta ommellun mekkoihanuuden. Mekkotehtaan kirjaa odotellessa...

Pyörähdin myös Jättirätin miinus kakskyt käteisalessa ja ostin ruskeaa collegea, muuntunevat Saimi-svetarihousuiksi.

Ostin Jättirätistä myös keltaista, aika lörppää mutta testikelpoista resoria. Siinä on jotain samaa kuin peura ja singing in the rain -kankaissa. Edellinen keltainen resori kun oli sekaantunut minulle kimppaostosten tiimellyksessä.

Ja Jättirätistä vielä pari perussävyresoria - harmaa-tummanharmaa ja meleerattu harmaa.

Ja vähän eri tyylilajiin. Haluaisin ommella pikkupallerolle Ottobre 4/2011 lehden Country Cottage tyyliset, ylhäältä rypytetyt, perhoshihaiset löysälahkeiset haalarit. Haaremihaalarit. Lopullinen kaava on vielä hakusessa. Ellen minä sitten omi kangasta omaksi kesäpaidakseni. EK:n palalaarista hintaan 1,40 e, että niin tai näin.

Anteeksi ryppyinen kangas, mutta kerrottakoon tämäkin. Vein yhden kankaan ompelevalle kamulle ja jostain järjelle tuntemattomasta syystä palasin ainakin kuuden kera. No enivei, yksi kankaista on jumppapukukangas, jonka fuksiaan väriin ihastuin. Ja Jättirätti tuki suunnitelmia oikein sopivan värisellä tyllillä. Ja Minimimmin mamma näytti vielä esimerkki kivalla mallillaan.

Pikkutanssijalle olisi uusi tyllipuku jo suunnitelma-asteella.

Ja ommeltukin on. Kangaskasat eivät juurikaan huvenneet, koska nämä Hich Jump (Ottobre 4/2011) velourhousut ompelin lahjoitetusta aikuisten velourpuvusta. (Terveisiä!)

Väreistä tykkään oikeinkin kovasti. Pitänee vaan ottaa uudet mitat Raksakamusta, oli sen verran pinkeet lantion ympäriltä. Taskukin aukeni ihan ympyräksi. Mutta kuulin huhua, että näin oli käynyt myös muutoin sopivat housut ommelleelle. Ai jai, onkohan kaavassa jotain...

Ja tulipa harjoiteltua napinläpi. Homma eteni seuraavasti: napinläpijalka paikoilleen ja siihen piirretty aloitusmerkki napinläven taka-hakin kanssa tasan. Sitten väännettiin ommelvalitsin napinläpeen ja nelikohtaisesta valikosta kohta 1. Sur sur. Kohta 2. Sur sur. Kohta 3. Sur sur ja kohta 4. Sur sur. Ja se oli siinä!

Tuli ihan mieleen kuulemani sanonta: pakkohan se on kokeilla, ei sitä muuten tiedä mitä kaikkea osaa!

Slouchy Cardi sekä prinsessa ja sammakko

Joulupaidasta jäänyt punainen collegekangas riitti juuri sopivasti Slouchy Cardin (Ottobre 4/2011) harjoittelukappaleeseen

Pienensin 104 cm koon kaavan piirtämällä kaavat kauttaaltaan puoli senttiä pienemmiksi. Valmiina näyttää siltä, että hihat voi jättää väljemmiksi. Näin alle puettava paita mahtuu mukavammin.

Pääntien ja taskunsuiden kanttauksissa on kirpparilta löytynyttä Espritin mustavalkoraidallista paitaa. Ihanan pehmeää neulosta.

Kaveriksi takille kavennettu Tilda-tunika. Prinsessa ja sammakko -kangasta ei liikoja ollut, juuri hihojen ja etukappaleen verran. Takakappaleeksi päätyi palanen kirpparilta löytynyttä Marimekon paitaa. Mustat resorit rajaavat sopivasti.

Milloin sitä saisi itseään niin paljon niskasta kiinni, että harjoittelisi kuvankäsittelyohjelman lassoa käyttämään?

Kuminauhavyötärö saumurilla ja bambuvillatrikoota

Tulipa mieleeni kysäistä facebookin ompeluelämääryhmän viisailta mummoilta ohjetta kuminauhavyötärön ompeluun. Josko onnettomat lörppövyötäröni voitaisi siirtää historiaan.

Nyt sain vinkin pidentää saumurin piston pituutta, ottaa leikkaavan terän pois ja ommella kumppari reunaan normaalien 1/4 merkkien avulla.

Sitten käännetään kumpparireuna nurjalle ja huolitellaan reunasta esim. kaksoisneulalla.

Tuli hienoimmat ja toimivimmat kumpparit ikinä! Paljon virtuaalisia haleja ja onnen loikkia kaikille neuvojille!

Tilasin tosiaan metritolkulla valkoista ja limeä bambuvillatrikoota (20 % villaa, 80 % bambua, pesu 30 asteessa) alennusmyynnistä.

Saumurin kanssa kokoaminen sujui nopsasti. Erityisen rattoisaa kokoaminen oli turkulaisten oman ompeluelämää-ryhmän ompelutreffeilllä. Kiitos oikein paljon kokoon kutsujalle!

Nyyttärimeininki sai kaffepöydän notkumaan ja eri kokoiset vauvamasut sekä pari rintarepussa uinuvaa saivat keskustelun automaattisesti tietyille urille. Minun ikuinen vauvakuumeeni roihusi luonnollisesti ilmiliekeissä.

Ompelijoita oli akselilla harjoittelijasta koulutettuihin artesaaneihin ja vaatesuunnittelijoihin. Ompelukoneita ja saumureita oli talon puolesta ja omankin sai ottaa mukaan. Kunnioitusta herättävää Sapphire älyompelukonetta ihailin vain varoen metrin päästä.

Osa tosiaan ompeli, osa neuloi ja osa virkkasi.

Mikä mahtoi olla parasta? Parasta heti kolmiviikkoisen ihanan tuhisevan nyytin jälkeen oli samasta aiheesta innostuneiden hengenheimolaisten seura. Odotan todella innolla turkulaisten kangasvaihtareita helmikuussa. Kivaa!

Jag köpte många meter bambujersey och sydde kläder till hela familjen. Jag lärde att sy gummibanden till midjan med hjälp av finska facebook-gruppen som heter ompeluelämää. Och vi träffades med sygalna åbolänningar här om dagen. Det är det bästa som jag vet att få prata med människor med samma intresset.